Emil-sedän parhaat vitsit
Emil-sedän parhaat vitsit
Puolalaisessa kirkossa oli meneillään messu. Muuan mies seisoi koko juhlavan toimituksen ajan. Lähellä olevat yrittivät kaikin keinoin saada hänet polvistumaan ja sipisivät:
- Polvistukaa heti...
- En voi, olen ateisti.
- Mitä te sitten teette kirkossa?
- Olen hallituksen vastustaja.
Stalin kuoli ja komennettiin tietenkin hiilipuolelle eli alakertaana. Pari päivää kului, ja sitten alkoi alhaalta kuulua merkillisiä ääniä: jyrinää, räiskettä, ulvontaa. Lopulta kuului taivaan ovelta koputus, ja Pietarin mennessä avaamaan oli siellä itse paholainen. Tosin hiilikoukku vääntyneenä ja toinen sarvi poikki. Pietari ärähti kummissaan:
- Mitäs sinä täältä haet?
Paholainen pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja huohotti:
- Turvapaikkaoikeutta...
Unkarilainen optikko loikkasi Itävaltaan ja kirjoitti lähtiessään myymälän ovelle viestin:
Likinäköiset menkööt silmäklinikalle! Kaukonäköiset seuratkoot minua!
Tšekkoslovakian ja Itävallan rajalla seisoi toveri Franticek ja heilutti Yhdysvaltain lippua. Rajavartija ryntää hänen kimppuunsa:
- Mitä tämä oikein tarkoittaa?
- Odotan amerikkalaisia.
- Mitä se sellainen peli oikein on? Taidatte muuten olla se sama tyyppi joka seisoi vuonna 1945 Prahan pääkadulla Neuvostoliiton lippua heiluttamassa.
- Aivan oikein. Ja niinpä he sitten tulivatkin.
Generalissimus Josef Stalinin kuoleman jälkeen Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston Puhemiehistössä syntyi kysymys, miten edesmenneen maallinen tomumaja olisi sijoitettava. Eri maista pyydettiin tarjouksia, mutta ainoa vastaus saatiin Israelista.
Puhemiehistö käsitteli ehdotusta.
- Vastustan, ilmoitti Anastas Mikojan.
- Miksi? kummastelivat muut.
- Huhu väittää, että joku on joskus noussut siellä kuolleista.
Lenin kuoli ja pyrki taivaaseen. Häntä ei kuitenkaan hyväksytty suoraan, vaan annettiin pieni koeaika. Viikon karanteenin jälkeen Pietari kutsuttiin antamaan raporttia.
- Miten sujuu?
Pietari vastasi epäröimättä:
- Kiitos hyvin, Toveri Jumala.
Valtava kanilauma ilmaantuu yliloikkausaikeissa rajalle. Vartija pysäyttää sen:
- Seis tai ammun!
- Oi toveri, päästä meidät läpi.
- Mutta eihän teillä täällä ole mitään hätää.
- Olemme kuulleet huhun, että kaikki kirahvit tullaan lähiaikoina pidättämään valtion vihollisina, anelee lauman vanhin.
- Ettehän te ole kirahveja.
Koko laumasta nousee hätäinen vikinä:
- Miten me pystyisimme sen todistamaan?
Opettaja kyselee itäsaksalaisessa koulussa:
- Hans, miksi me rakastamme venäläisiä?
- Koska he ovat vapauttaneet meidät.
- Oikein. Ja miksi me vihaamme amerikkalaisia?
- Koska he eivät ole vapauttaneet meitä.
Korealaisessa kapakassa pohditaan ankarasti Yhdysvaltain ja Kiinan suhteita. Olisiko sota mahdollinen, ja kuka voittaisi? Jun lausuu oman mielipiteensä:
- Kiinalaiset voittaisivat ilman muuta. Ensimmäisenä taistelupäivänä antautuisi 100 miljoonaa kiinalaista vangiksi. Jos se ei vielä jostain syystä riittäisi, niin seuraavana päivänä antautuisi toinen mokoma lisää...
Kuuluisa neuvostotiedemies, Stalinin suosikki, professori Lysenko luennoi Moskovan yliopistossa. Hänen edessään katederilla oli sammakko ja nuoret ylioppilaat seurasivat innokkaasti miten hän leikkasi siltä toisen takajalan ja komensi:
- Hyppää.
Sammakko teki vaivaisen loikan. Lysenko leikkasi siltä toisenkin takajalan ja komensi:
- Hyppää.
Ei liikahdustakaan.
- Minkä johtopäätöksen me tästä voimme tehdä? Lysenko kysyi. Kukaan ylioppilaista ei osannut vastata. Niinpä Lysenko todisti:
- Kun sammakolta poistettiin takajalat, se tuli kuuroksi.
Kaksi kansanpoliisia vartiossa Berliinin muurilla:
- Mitäs tuumit tästä? toinen kysyi.
- Samaa kuin sinäkin.
- Vai niin. Siinä tapauksessa velvollisuuteni on heti pidättää sinut.
Löytyi!"