Kuutin kääntöpiiri (director's cut)
K Kello on tällä hetkellä hippasen yli viisi ja ollaan täällä metsästysmajallamme. Ollaan lähössä mettälle. Mitäs me nyt mettästetään tänään?S Jaa-a, mitähän sitä nyt vois. Vois ainakin käydä saimaannorppia pyytämässä vai mitä lienee hylkeitä ja kuutteja tuolla jään alla eleleekään. Sitten niin... kattoa mitä vastaan - ka, ammutaan kaikkea mikä liikkuu. Alvarin aukiolla on varmaan fasaaneita tai sorsia.
K Kuulostaa ihan hyvältä. Mitäs tota tämmönen puoliurbaania metsästystä aloitettaessa täällä mettästysmajalla pitää muistaa?
S No viinat tietysti täytyy muistaa. Totta kai <naureskelee>. Kaatoryypyt. Ei kai tässä sen kummempaa.
K Mennään kattoon mitä saadaan kiinni.
S Lähetään.
K Nyt olemme täällä Ossinlammella ja olemme täällä väijymässä niitä perkeleen suomusia otuksia, juttuja mitkä vedessä elää, kaloja. Sampsa - miten sinä näkisit, nyt kun meillä ei ole räjähteitä, niin onko kalastukseen olemassa joitain muitakin keinoja?
S No siis, kyllähän näin talvikalastukseen niin tietenkin voitais pilkkiä, tosin avannon saanti räjähteillä olis paljon helpompaa. Samaten varsinainen kalan saanti. Mutta sekin (pilkkiminen) tässä nyt kun tällanen takatalvi iski vaatis vähintäänkin kairan, joten ehdotankin, että siirrytään varsinaisen metsästyksen pariin ja jätetään tämä kalastus muille.
K Joo-o, millaisena metsästysmaana itse pidät tätä Ossinlampea - että kun opiskelija on tunnetusti köyhä eläin, niin moneenko päivään viikossa kuuluu kalaa, jota Ossinlammesta on saatu? Vai onko sekin sellaista kausiluontoista?
S Kyllä se on kausiluontoista. Ei sitä nyt ihan joka päivä jaksa elää Ossinlammen kaloilla. Ossinlammen rannat kyllä sinänsä tarjoavat oikein mainiot elinpaikat, tota, sorsille, joita täältä voi myös metsästää. Ja samaten varsinkin tossa keväällä vai onko se ny syksyllä, kun SIK ja KIK vetävät täällä köyttä, niin usein silloin on todella hyvät, tällaset onkimismahdollisuudet, kun saattaa saada kaljapulloja - pikkurahalla!
K Kuulostaa ihan hyvältä.
K Joo, eli kello on tällä hetkellä nolla viisi neljätoista kakskytseittemän ja Sampsa sai ensimmäisen vainun jäljistä; mitäs nää Sampsa on?
S Siinä selvästi näkyy, että tästä Ossinlammen poikki kulkee jäljet.
K Mitäs suurriistaa tää on?
S Sitä juuri katselen - tässä hyvinkin on havaittavissa tällainen säännöllinen kuvio, kyseessä on nelijalkanen otus. Se on joku rusakko tai jänis tai hirvi tai peura tai sopuli tai näätä tai mikä tahansa. Mutta todennäköisesti sillä on neljä jalkaa.
K Mut kato, toi menee tollasta sinikäyrän muotoista.
S No niin, nimenomaan. Tää on tällainen neljän jäljen muodostamina pätkinä tämä sinikäyrä tässä. Kyllä se todennäköisesti on nelijalkainen otus! Tietenkin on mahdollista, että sillä on kahdeksan jalkaa. Sitä minä hiukan kyllä epäilen.
K Mutta, jos se on viisjalkanen ja se koittaa vaan kusettaa meitä?
S Aina on otettava tämäkin mahdollisuus huomioon. Mutta harvat lajit eläinkunnassa on niin älykkäitä, että ne keksis alkaa meikäläistä kusettaan.
K No niin, älykkyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta nyt kun saatiin vainu, niin lähdetääs seuraamaan noita jälkiä - ne näyttää vievän tonne roskapyntylle päin.
S Itse se on tässä ongelma, että näistä ei susikaan ota selvää, että kumpaan suuntaan se elukka on tästä kulkenu, mutta lähetään jompaan kumpaan suuntaan perään. Veikataan vasenta.
K Mites tällainen yleinen lumisuus vaikuttaa tällaiseen puoliurbaaniin metsästykseen?
S No onhan se tietysti - tällaista jäljitystä se helpottaa, kun nyttenkin seurataan näitä jälkiä, vai mitä onkaan. Siihen tämä on helpottava, mutta kuten tälläkin hetkellä kuullaan, lumi narskuu jalkojen alla. Se saattaa karkottaa elukat pois. Täytyy hiipiä varovasti.
K Niin tai sitten toinen vaihtoehto on, että ennaltaehkäistään elukoiden kuulo juomalla itse viinaa.
S Siis tämä on tietenkin hyvä pointti - yleensä päissään kuulee vähän huonommin mitä muut sanoo. Varsinkin baarissa tämä on erittäin usein helposti havaittavissa. Ei tahdo kuulua mitä toiset sanoo.
K Ja nimenomaan se johtuu siitä, että tietenkään oma kuulo ei heikkene, vaan yleinen tällanen äänenpäästö heikkenee, että ääniä ei tule maailmaan niin paljoa.
S Nimenomaan ja eihän muutenkaan kai kukaan selvin päin mettästä. Se niin helpottaa tätä asiaa.
K No niin, nyt kello on nolla viisi kaksikymmentä, kolmekymmentä, neljäkymmentä, jotain ja me saatiin ensimmäinen kosketus Otaniemen luontoon, Otaniemen villieläimiin. Täällä on tällainen sademetsätyyppinen pöheikkö, joka Alvarin aukiolla aivan kuhisee elämää ja siellä päästiin saalistamaan. Nyt Sampsa, jos päästää hampaansa irti tosta linnusta, niin sitten... kommentteja?
S Juu todellakin olemme tässä Alvarin aukiolla, Arkkitehtiosaston edessä on tällainen valtava viidakko jotain epämääräistä pusikkoa ja siinä pusikon juurella oli ilmielävä FASAANI! Ja sitähän me sitten kovasti pyydystettiin, mutta se perkele luikki tonne ihan puskan juureen ja meikäläistä ei napostellu - siin olis joutunu terävät neulaset suussa tai muutenkin tämmönen ikävä paikka, niin se nyt jäi sinne. Se nyt kuitenkin olis ollu nälkäselle semmonen varma saalis.
K Joo ja varmaan tätä Otaniemen yhteisöä kiinnostaa kovastikin, että mikäs on paras tapa metsästää FASAANIA? Onko se nyyssipostailu vai onko se ihan tällainen suoran toiminnan linja?
S No siis nyyssipostailuhan on ehdottomasti tyypillisintä FASAANINmetsästystä, tai siis esim. ryhmässä huuhaa saa hyvinkin helposti FASAANIN ilmestymään paikalle, kun huutaa vaikkapa POLIISIA. Jos haluaa sitä ruoaksi asti saada, niin pesäpallomaila on aika hyvä, mikä meillä oli tässä äsken. Johan noita voi muullakin tavalla pyytää - ansapyynnillä tai sitten ihan perinteisiä tuliaseita käyttämällä.
K Voiko näihin käyttää tätä hyväksi havaittua... ap, ap - nyt kuuluu jotain suurpetojen ääniä. Kyllä pistää nöyrtymään tälläisen villin luonnon edessä.
S Kyllä nää on... viidakon ääniä. Kaukaa. Noin kolme sataa metriä tuohon suuntaan...
K (ääni väristen) Kyllä puhuisin peninkulmista.
S Noh, kolme sataa peninkulmaa sitten, jos näin olette sitä mieltä - voihan se olla kolme sataa peninkulmaa. Mutta jokin eläin siellä oli. Tästä olen aivan varma.
K No mikäs noin ammattimetsästäjänä on analyysinne - mikä eläin siellä on? Puhutaanko jo noin panttereista vai onko se joku tällainen pohjoisempi eläin kuten esimerkiksi mammutti tai sapelihammastiikeri?
S Jaa-a. Ääni oli sen verran lyhytaikainen, että tarkempaa analyysiä on hyvin vaikea sanoa. Ja varsinkin se tuli vielä noin kovin kaukaakin. En osaa nyt tarkempaa analyysiä sanoa.
K Mutta se nyt on helppo päätellä, että sillä on niskan takana noin kolmekymmentä senttiä vasemmalle, laikku sellaista hieman punertavaa karvaa.
S Ilman muuta, ilman muuta. Tämähän nyt on itsestään selvyys.
K Se on alkeellista, mutta pitäähän nyt lukijoille muistuttaa.
S Sen kuuli siinä äänen painotuksesta. Nimenomaan sen kolmannen äänen jälkeen se paljasti heti, että näin asian täytyy olla.
K Kello on nyt nollaviisi kaksikymmentä seitsemän ... ja taas teimme näköhavainnon riistasta. Siellä joku äärimmäisen nopea eläin sinkautti itsensä Alvarin aukion yli. Asiantuntijan kommentit tähän?
S Kyllähän se loikki silleen. Se oli todennäköisesti jänis tai joku rusakko tai joku vastaavaan heimoon kuuluva herkullinen ruokaeläin.
K Mites tällaisia ruokaeläimiä paraiten pyydetään?
S Sehän on oma taiteenlajinsa sekin. Suosittelisin ansapyyntiä.
K Sitä muuten piti kysymäni jo äskeisen FASAANIN kohdalla jo, että eikös näihin elukoihin kelpaa, kuten kaloihinkin, se perinteinen räjäytyspyynti? Pitää vain käyttää tarpeeksi räjähteitä.
S Ilman muuta. Se on tämmönen helppo konsti. Mätki vaan tynämiittia pusikkoon ja kattelee, jos suolenpätkiä lentää, niin silloin oli hyvä pusikko.
K Nimenomaan, paistinpannu valmiina suoleksia kiinni ottamaan.
S Nimenomaan. Jos on räjähteistä pula, niin jänispyynnissä sitä kannattaa muotoilla dynamiittipötkö sellaiseksi porkkanaksi ja sillä tavoin houkutella jänis syömään sitä. Pitää vaan pistää siihen kärkeen tällainen nalli, jonka jäniksen hampaat purressaan laukaisee ja... ja, ja se on menoo se.
K Tätä vinkkiä varmasti lukijamme arvostavat - tämä on painonsa arvoinen kullassa.
Minkäslainen hajontakuvio jäniksestä jää? Näin räjähdepyynnissä.
S Yleensä se leviää sillä tavalla splut, koska räjähde on jäniksen kuonon edessä ja räjähtää enemmän sinne niinkun taakse tälläiseksi viuhkamaiseksi splut.
K Löydämme verijälkiä. Mitäköhän tässä on tapahtunut?
S Tämä on aivan selvä. Jänis on ollut tässä kohtaa makuulla nukkumassa ja teekkari on tässä kävellyt juopuneena kotia kohti astunut vahingossa oikean jalan kantapäällä jäniksen vasemman kyljen päälle. Jänis on siitä vaurioitunut ja lähtenyt tuonne päin juoksemaan. Raukka jänis mokoma, on ollut ihan unessa tietämättä yhtään mitään ja yhtäkkiä joku julma häirikköteekkari tulee ja astuu päälle. On tämä julmaa. Sääliksi käy eläimiä.
K Kaikkihan tietävät, että Lauermat ovat kuulua pohjoissuomalaista metsästäjäsukua, niin onko se totta, mitä kerrotaan, että niitä perkeleitä ei saa hengiltä mitenkään?
S Sopiihan sitä yrittää. On sitä muutkin yrittäny.
K Mitäs riistaa te siellä pohjoisessa pyydätte? Se ei ole tällaista puoliurbaania metsästystä kuten täällä Otaniemen maastossa, mutta siellä on varmaan jotain suurriistaa niin kuin jälleen kerran näitä panttereita ja leopardeja?
S Juu ja ennen kaikkea hirviä. Hirvenpyynti se vasta on jalo laji. Hirvenpyynnissähän kaikki lähtee siitä, että hirvi on ylimaallisen älykäs eläin, mutta minä olen vielä aavistuksen älykkäämpi.
K Millainen aavistus tuo on - onko se hyvä vai paha aavistus?
S Jos nyt hirven ja meikäläisen älykkyyttä vertaa, niin ei se nyt ainakaan kovin iso aavistus ole.
K Tällä hetkellä kävelemme Otakaarta pitkin kohti niitä Nuuttien kuuttien tai saimaan norppien metsästysmaita ja vasemmalla puolellamme avautuu tällainen viidakkomainen kompleksi, joka on täynänsä elämää ja villieläinten ääniä. Olisiko esim. tuo tönteli tuossa tälläinen hyvä ns. kytispaikka?
S Ilman muuta. Siihen täytyis vaan saada johonkin ampuma-aukko. Oviaukko myös helpottaisi sisään pääsyä. Sähkölämmitys ja baarikaappi kuuluu luonnollisesti kyttäyspaikan vaatimuksiin.
K Ennen kuin päästään näiden merellisten pyyntiemme ääreen, niin olemme kohta tulossa tällaisten valtaisien olioiden, joita YTV:n linjaliikennebusseiksi kutsutaan, niin niiden tällaiselle juoma- tai levähdyspaikalle, minne ne ikinä sitten kokoontuvatkin. Se on vähän niin kuin norsujen hautausmaa, mutta ne vielä jatkavat siitä matkaansa. Millaisia mahdollisuuksia tämä kuvastaa tällaiselle urbaanille metsästäjälle tällainen juottopaikan löytäminen?
S No siis tämähän on erittäin mielenkiintoinen tapaus - tällaisia valtaisia isoja metallisia olentoja kulkee tuolla ja monessa niissä on vielä tällaiset numerosymbolit kuten yksi- nolla-kaksi kyljessään ja näitä minä olen tässä monena iltana katsonut. Ne aina kokoontuvat tässä samalla paikalla ja pysähtyvät siinä hetkeksi lepäämään, minkä jälkeen jatkavat taas matkaansa. Yleensä samaan suuntaan (kuin mistä tulivatkin) - ne kääntyvät U-käännöksen ja lähtevät takaisin tulosuuntaansa. Olen huomannut, että jotkut uhkarohkeat teekkarit ovat joskus uskaltautuneet hyvinkin lähelle tuollaisia pelottavia olentoja ja jotkut jopa menneet sinne sisälle...
K ...huonostihan siinä käy, kun se syö!
S ...nimenomaan! Minä en ole itse vielä uskaltanut alkaa näin isoja olioita metsästämään. Ehkä sitäkin täytyy joskus harkita. Sieltä tulee taas yksi. Etualalla on juuri tälläinen yksi-nolla- kaksi...
K ...tappaja...
S ...tappaja, kyllä. Yleensä sitten juuri kun ne ovat onnistuneet kaappaamaan jonkun onnettoman teekkarin sisuksiinsa - joskus jopa suuremman lauman - niin ne lähtevät sitten pois. En tiedä mitä näille teekkariraukoille on sitten lopulta käynyt.
K Helsingissä on havaittu näiden sellaisia hiukan erilaisia serkkuja, jotka menevät kiskoilla.
S Kyllä joo, ne ovat hyvin pitkälti saman näköisiä...
K ...varmaan samaa rotua tai lajia...
S ...heimoa, sukua, lajia tai mitä ikinä onkaan. Ne jättävät selkeät pysyvät jäljet siellä keskustassa. Vaikuttaisi siltä, että tämä täkäläinen alalaji pystyisi paremmin valitsemaan reittinsä. Helsingin alalaji pysyttelee hyvinkin tarkasti tutuilla, samoilla reiteillään.
K Mitä luulet, onko tämä eräänlaista luonnonvalintaa - muualta maasta tällaiset tuttujen reittien tallaajat on metsästetty sukupuuttoon, mutta helsinkiläiset ovat vain niin hölmöjä, etteivät ole ymmärtäneet jäädä kytikseen niiden samojen reittien varteen.
S Voihan se olla näinkin. Keskimäärin helsingissä nuo keskustan metsästäjät ovat aika vähissä.
K Jostain syystä siellä (Helsingissä) katsotaan vähän vinosti - toisin kuin täällä Otaniemessä - jos normaali metsästäjä ottaa vähän viinaa ja aseita ja menee väijymään.
S Nimenomaan! Nytkään ei ole tullut kukaan häiritsemään tai kyselemään mitään. Sen sijaan kun vastaavassa asustuksessa ja aseistuksessa liikkuu vastaavaan aikaan tuolla Helsingin keskustassa pesäpallomailan kanssa tuossa rautatieaseman kulmilla, niin kyllä sitä varsinkin maahanmuuttajat ja tummaihoiset ovat katsoneet pitkään. Täällä ei ole mitään ihmetelty.
K Niin, ja se voi olla tämä metsästyskulttuuri, että jos tulee tällaiseen paikkaan, niin se (mkulttuuri) poikkeaa niin paljon...
S Selvästi ne siellä eivät ole ennen nähneet tällaista kaljupäistä miestä pesäpallomailan kanssa. Yleensä vaikuttaa siltä, että juuri ensimmäisenä lähtevät karkuun sellaiset hieman vieraasta kulttuurista tulleen näköiset ihmiset. Varsinkin jos on niinkuin tällaisella isommalla porukalla metsästämällä - normaalilla metsästysseurueella. Kaikilla pesäpallomailat ja kalju kiiltää, niin yleensä ne lähtee pois.
K Se on varsin valitettavaa, että Suomessakin rasismi kukkii vielä meidänkin maassamme ja tällaisia kulttuurieroja ei ole tahdottu tehdä selviksi ja selittää ja täten vähentää tällaista turhaa pelkoa.
S Kerrankin oltiin porukalla ja menin sitten juttelemaan tällaiselle yksinäiselle kaverille ja perehdyttämään häntä metsästyksen saloihin. Hän lähti poispäin kävelemään ja mehän lähdettiin ilman muuta juoksemaan perään ja hän lähti entistä kovempaa juoksemaan ja, no, eihän me sitä kiinni saatu, kun se oli tällainen Tanganjikan poika. Nehän juoksee kisoissakin niin pirun lujaa, että milläs me oltais sitä kiinni saatu. Näin jäi tämä mieskin ilman kulttuurivalistusta suomalaisesta metsästyskulttuurista.
K Surullinen tarina, mutta varmasti tositarina.
K Nyt tulimme näiden kuuttien, eli muiden karvaisten merielukoiden - mikä on sinänsä ihan perverssi ajatus - asuinalueelle ja täällä on vettä. Tämä kyllä hämää kokeneempaa metsästäjää. Toivomme, ettemme uppoa...
S ...Rantsun laiturille...
K ...vaikka se kyllä siltä näyttää. Nyt olemme täällä kuuttien ns. ilmanottoaukko ja siihen ne tulevat haukkaamaan happea. Mennääs kattoon, että kestääkö tämä jää meitä ja päästäänkö tutkimaan asiaa.
S Mikäköhän piru se kolo näistä on... Tämä on vissiin joku teekkarijäynä tai vastaava, koska nyt on pistetty piiloon tämä kuutintappokolo.
K: ...kuutintappokolo. Aika valitettavaa kyllä.
s: Joo. No, joskus nämä teekkarijäynät on tämmöttiä mauttomia ja suorastaan häiritsee ihmisen elinkeinoa. Täällä on ennen ollut avanto, joku teekkariporukka on ilmeisesti käynyt jäädyttämässä sen umpeen.
K: Toisaalta hyvä maku on hyvin vaikea käsite sisäistää.
S: Kyllä joo. Kaikki eivät ymmärrä, että tässä käy säännöllisesti kuutinmetsästäjiä ja heille...
K: Tää tämmönen kuutinmetsästys tällaisena harrasteurheilulajina, miten se toimii, että kerros nyt ihan aloittelijan opas A:sta kuuttiin.
S: No, siis sehän lähtee siitä, että katsotaan tollanen avanto, eli jossa niin hylkeet ja saimaannorpat käy hengittämässä välillä ja sitten mennään avannon reunalle odottamaan ja maila kädessä ja siinä sitten odotellaan tunti jos toinenkin kunnes kuutti tulee paikalle ja sitten sitä norppaa kalautetaan mailalla.
K: Minkä takia pesäpallomaila on tässä niin ylivertainen urheiluväline?
S: No, siis se on... pesäpallomaila on sellainen hyvin... no, periaatteessa siihen kelpaisi mikä tahansa kepukka, kunhan se on tarpeeksi pitkä.
K: Niin sitä piti kysymäni vielä että normaalit tällaiset kuutinmetsästysvälineet, niin nehän on tehty niin kuin kehitysversio pesäpallomailasta. Se näyttää hyvin paljon pesäpallomailalta, mutta siinä on lukuisia urheilumetsästäjän vaatimia ominaisuuksia, kuten esim. sinne saa viinaa pistettyä sisälle ja iskuvoima on huomattavasti pesäpallomailaa parempi. Jonkinnäköisiä piikkejä vissiin, että saa sen kuutin, ettei se pulahda takaisin sinne veteen.
S: Kyllä nimenomaan. Ne tunnistaa siitä, että niissä on tässä toisessa päässä sellainen koukku, että saa koukattua tämän kuutin, jos se sattumoisin painuu iskun jälkeen takaisin veteen niin sen saa koukattua sillä ylös.
K: Mites kesäpyynti sitten toimii?
S: No, dynamiitilla. Taikka sitten verkottamalla, verkot on kanssa ihan hyvä. Troolaus, sitähän troolattua saimaannorppaa on myytykin ja tämänhän kaikki teekkarit tuntevat.
K: Meillä on varmasti monia innokkaita kuutinpyytäjiä meidän lukijakunnassa niin kerro tällaisena vanhana metsästäjänä, kokeneena piruna täällä että mitkä on otaniemen parhaat kuutinpyyntipaikat?
S: No ehdottomasti tämä Rantsun edessä oleva avanto, jota tässä nyt ei ole, mutta tämä on kuitenkin ehdottomasti kokemuksieni mukaan paras paikka.
K: Minkä takia tämä on paras paikka?
S: No, ensinnäkin se on siinä mielessä helppo, että tässä on yleensä valmiiksi avanto ja sitten niin hylkeet on tottuneet käymään säännöllisesti kun on se avanto.
K: Niin ja sitten siinä on se, että ei tarvitse ruveta itse räjäyttelemään, mikä aiheuttaa taas sitten ihme kitisijöitä...
S: Nimenomaan. Ei tarvitse, on helppoa. Ainoa huono puoli tässä on se, että silloin tällöin, varsinkin tälleen iltasaikaan ja myöhään yöstä monena iltana juoksee sitä samaa ilmanottoavantoa käyttämään kaikennäköisiä saunojia tai muita vastaavia niin tulevat usein useamman ihmisen laumana silleen alasti ja hyppäävät sinne avantoon. Silloin täytyy olla erityisen varovainen, että kun se nousee se henkilö sieltä avannosta ylös, ettei vahingossa luule sitä kuutiksi ja napauta päähän.
K: Joo, siis niitten yleinen ääntely on hyvin samanlaista kuin kuutin ääntely.
S: Kyllä joo.
K: Mutta ulkoiset tuntomerkit, niistä pitäisi tunnistaa?
S: Kyllä joo. Ja toinen hyvä tuntomerkki on, että yleensä se viipyy niin kuin... elikä jos sieltä joku tulee ylös niin se on hetkeä aikaisemmin mennyt sinne avantoon sisälle, että kuutit ovat paljon pidempään jään alla kuin keskimäärin teekkari. Mutta ei sitä aina muista, jos joku on silleen vähän pidempään avantouinnilla ja sitten sieltä tulee välissä yksi kuutti ja sitten sen missaa sen takia.
K: Ja sitten toisaalta sehän nimenomaan yksi tän paikan helmipuolia on, että tähän tulee ... no, en tiedä onko ne saunojia, mutta ne tuo juomaa, jos pääsee ehtymään. Aina ennen kuin ne käy tuolla vedessä, ne laittaa sen juomapullonsa pois ...
S: Joo, se on kyllä usein he jättävät kaljansa tai tuopin siihen avannon reunalle ja sillä aikaa kun he tulla uiskentelevat niin saa janojuomaa.
K: Ja, eiköhän tämä ole kuutinpyynnistä.
K: Joo ja nyt näemme tällaista ilmariistaa. Se on vähän niinkun oman lajinsa riistaa, koska sitä on perkeleen vaikea pyytää räjäyttämällä, siinä tarttee olla jo vähän kokemusta räjähteiden käytössä.
S: Kyllä ilman muuta tämä on ... lentävät elukat on hyvinkin hankalia pyytää niin niinkuin räjähteillä sekä pesäpallomailalla varsinkin, koska ne yleensä lentää hyvin korkealla. Siksi suosittelisin ihan tuollaista tuliasetta eli pyssyä metsästykseen.
K: Mutta jos niitä kuitenkin haluaa pyytää räjähteillä niinkuin suurimmalla osalla metsästäjistä on tietenkin kotonaan vaan räjähteitä ja viinaa niin millaista tapaa suosittelet? Pitääkö niinku räjähde asemoida johonkin ja odottaa että se pirun elukka lentää siitä yli vai mitä tehdään?
S: Tähän minä suosittelisin tällaista roomalaisen kynttilän kaltaista varustetta, joka ampuu tällaisella pienellä alkupanoksella varsinaisen räjähteen ilmaan korkealle, jossa tämä varsinainen tappamaan tarkoitettu räjähde räjähtää.
K: Tällä kertaa nyt kävi niin, että tällä kertaa ei yhtään kuuttia ei pulahtanut pintaan, mikä toisaalta on ihan hyvä, koska vähän kokemattomampi metsästäjä niinkuin minä, mukana ja kaikkihan me tiedämme, että ne saatanan kuutit elukat ovat hyvinkin verenhimoisia tappajia. Mitäs siinä pitää muistaa kun sellaisen kanssa kohtaa?
S: Tärkeintä on se, että ensimmäinen isku on tarpeeksi voimakas, jolla pyritään tainnuttamaan tämä verenhimoinen peto mutta jos näin ei käy niin silloin on varottava, ettei tämä kuutti hyökkää kimppuun ja pure, yleensä se tähtää suoraan kurkkuun terävine hampaineen. Sikäli, jos sitä vaan pääsee väistämään, niin nämä eivät ole hirveän nopeita maaeläimiä nämä kuitenkaan, että jään päällä voi aina sitten juosta karkuun ja sen jälkeen sitten uudestaan yrittää lähestyä.
K: Olen kuullut sellaisesta tyhmänrohkeasta viihteestä, joka nykyään on noussut muotiin, että enää ei käytetä perinteistä pesäpallomailaa niinku kuutinpyyntiin, vaan se tehdään sillä tavalla, että kuutti houkutellaan sieltä ylös ja sitten väistetään kun se hyppää sieltä kurkkuun kiinni. Sen jälkeen jääkiekkomailalla pyydetään sitä niinku isommalla porukalla. Siinä yleensä se joka houkuttelee sitä, sillä on sellaiset suojukset, jalat on hyvin vuorattu, koska ne perkele puree nilkkaan, jos ne ei pääse hyppäämään ja ...
S: Siinä on kunnon kypärä ja kaulasuoja pakollinen. Juuri tällaista toimintaa näkee usein, että harjotellaan esim. täällä Länsiautoareenalla tai sitten helsinkiin jos matkustaa niin Hartwall-areena on hyvä tähän. Niin jos haluaa seurata tällaista, tämä on oikeastaan tällainen uusi, jopa urheilumuodoksi päässyt.
K: Aika harva kuitenkaan tietää, että sen juuret niinkun juurtaa tällaseen asiaan. Että se on tällasesta ihan peruselinkeinosta ...
S: Joo, sitä minä en sitten tiedä, että onko nämä sitten nämä jäähallissa pyytäjät ihan tosissaan vaiko ihan harjoittelumielessä? Se voi tietenkin olla kun Helsingissäkin muutenkin ihmiset on silleen unohtaneet tämän metsästyksen jalon taidon niin ne sitten vaan käyvät tälleen hallissa harjoittelemassa ja niinku treenaamassa ihan huvin ja harrastuksen vuoksi ilman että on tarkoituskaan saada mitään saalista.
K: Se on nimenomaan tälleen urheilumetsästyksen huonoin ja vääristynein muoto, että...
S: Nimenomaan. Siis metsästyksessähän on aina muistettava, että saalishan se on se tärkein asia.
K: No siis viinahan se on se tärkein, mutta ...
S: Niin no, nimenomaan. Siis eihän kaatoryyppyjäkään voi ottaa, ennen kuin on jotain saanut. Ja ainahan jotain saalista saadaan. Vaikka muuten vaan herättäis aamulla huvin vuoksi, että pääsis metsään kylmään samoilemaan.
K: Kylähän se nyt hölmöjen hommaa olis...
K: Nyt aletaan lähestyä tätä Otaniemen pohjoiskärkeä, joka tunnetusti on tällaista hyvin umpeenkasvanutta, metsämäistä aluetta ja täällä on tunnetusti parhaat metsästysmaat, täällä on tällaista pientä korkeuseroa, mäkistä ja vuoristoista maastoa ja riista, joka liikkuu, on hyvin monimuotoista.
S: Kyllä näin on, maasto antaa mahdollisuuden moniin erilaisiin metsästysmuotoihin ja samaten tuollahan on jos minkälaista elukkaa, sammakkoa sun muuta kurnuttajaa ja suurriistaa saattaa olla täällä vähän korkeammilla mailla. Jotain alppielukoita ja tämmöttiä vuorenhuipuilla.
K: Minkäslaista suurriistaa ja vaarallisia petoja Otaniemessä on?
S: Jääkarhuista...
K: ne on pahoja
S: itse asiassa ne on minusta hyvinkin herkullisia
K: itse en oikein tykkää, mutta jääkarhun sappirakko on hyvin herkullinen valmiste. Siitä saa sekä käytännöllisen metsästyshatun että herkullista jälkiruokaa. No, täällä ollaan, ja nyt kyllä täytyy sanoa, että asenne on päässyt unohtumaan ja me olemme juoneet liian vähän viinaa niin metelimme on karkoittanut kaikki jääkarhut. Mitäs muunlaista vaarallisia petoja täällä on?
S: Nämä vaarallisimmat lienevät ne satakakkoset, mutta oravat, oravat, ne on niinkun suuresta koostaan huolimatta niin sen purema on paha. Se on Jorvin reissu edessä.
K: Mistä oravan tuntee / mikä orava oikein on (+ änkytystä ora-ova-raoa-orava)?
S: Orava...oravanhan tunnistaa yleensä siitä, että...
K: täällä on vitun kylmä
S: ... juoksentelee puunrunkoa ylös alas.
K: Mikä on parhain suojautumiskeino oravaa vastaan? Oravien mielivaltaista terroria vastaan?
S: Oravista kannattaa pysytellä kaukana. En ole keksinyt mitään tuollaista ... tietenkin yksi on oravien kuivattaminen ilmastointikanavassa on tällainen hyväksi koettu... Jantsonilta, hän on erikoistunut näihin oraviin.
K: Tässä nyt huomaamme oravien tekemiä tässä on hyvin paksuhko puu, jonka oravat ovat kalvaneet poikki tuossa, mitä nyt sanoisin, 4-5 metrin korkeudella.
S: Kyllä. Tämä on selkeästi oravien tyyliä. Majavat ovat toinen tämmöinen oravien alalaji tai heimo, jotka kaatavat puita, mutta tästä puusta tunnistaa koska tämä on näin korkealta niin se on oravien työtä.
K: Joo.
S: Eikä majavien, jotka yleensä syövät sen tosta juuresta.
K: Joo ja nyt löysimme myös majavan tuhotöitä.
S: Kyllä, eli tässä on tällainen puu, joka on majavien katkaisema, koska se on näin juuresta. Sen lisäksi majavilla on terävät hampaat niin se on siisti leikkaus. Ja kuten tuoltakin huomaa, tuo on rosoinen tuo, oikeastaan se on parempi tuntomerkki koska se on tuolleen rosoisesti purtu poikki niin se on oravien ja tämä on tälleen sileästi niin se on majavien työtä.
K: Tässä kun ollaan majavametsällä niin pitää muistaa, ettei sekoita tällaisia sunnuntaipuunkaatajia majaviin, se on hyvin vaikeaa. Yleensä sen tunnistaa parhaiten siitä, jos metsuri on pukeutunut asianmukaisiin vaatteisiin, kuten punaiseen, räikeään asusteeseen. Mutta entäs sitten jos on tällainen sunnuntaimetsuri joka ihan vaan mökillä kaataa puita, niin miten helvetissä sen sitten erottaa siitä majavasta?
S: No siis yleensä tämä juuri tämä asustus on hyvä, mutta jos sellaista ei ole, niin yleensä moottorisahan pärinä on tällainen - sen kyllä tunnistaa majavan äänestä. Mutta sitä jos vaikkapa vanhempi äijä käyttää vaikkapa justeeria, joka ei pidä sellaista pärisevää ääntä, niin se on jo huomattavasti vaikeampi. Yksi tämmöinen hyvä tuntomerkki on, että majavilla on semmoinen litteä häntä. Semmoista harvemmin metsureilla on. Mutta siihen täytyy päästä aika lähelle katsomaan, että sellaisen hännän huomaa. Jos majava on vaikka ovela ja piilottaa häntänsä housujen sisään, niin mistäpä sen tietää.
K: Niin ja yleensä kun pääsee sille läheisyydelle, niin senhän on jo moneen kertaan tappanut sen elukan.
S: Nimenomaan.
K: Alkaa olla tää aika pitkälle tää meidän metsästyskertomukset vielä (???) Yleisesti kun käytiin niin se kuuttipaikka niin onkos Otaniemessä jotain muita tällaisia hyviä metsästysmaita?
S: No onhan täällä yleisesti nämä aukiot, kuten Alvarin aukio ja SMT:n päätyparkkis. Tuollainen avonainen paikka, jos haluaa harrastaa tuliaseella metsästystä. Nytten valitettavasti meillä ei ole muita (aseita) mukana, niin en voi sen enempää näyttää tätä aseella metsästystä, mutta sen verran voisin kertoa, että kiikaritähtäin on erittäin olennainen osa asetta, sillä osuu paremmin. Tämmönen halpa, hyvä kiikaritähtäimen voi tehdä itsekin, siten että juodaan, noin, kun korkki on auki, ja pullo vaakasuorassa, että se loppukolmannes ei valu siitä ulos. Sen jälkeen piirretään tussilla pullon pohjaan rasti ja pitää katsoa, että se rasti on keskellä pullon pohjaa, ettei ne vahingossa mene ... jeesusteipillä kiinni tuohon aseeseen. Kun aseella ampuu, ja rekyyli nostaa kärkeä, korkki on siis auki kun siitä pullosta tähdätään, niin samalla niinku saa rekyylin ansiosta ilmaiseksi kaatohörpyt.
K: Se on kyllä nerokas ratkaisu. Tästä varmasti monet lukijat kiittää. Katos perkele, taas siellä menee jotain elukoita. Eihän meitä oikeesti enää kiinnosta. Kyllä täällä niin saatanallisen kylmä on.
S: Niin on.
K: Nimenomaan. No, lähdetään nyt grillaamaan vartaissa näitä lukuisia saaliita, joita saimme. Se on kyllä harmi, ettei päästy maistamaan sitä makeaa kuutinlihaa.
S: Niin on. Fasaanin valmistuksesta vois kertoa eli eli ammuthan kuikka. Kuikha suolistethan ja kynithän. Otethaan 2 litraa vettä ja keitetään kuikka siinä. Heitetään vesi pois, otetaan 2 litraa maitoa ja keitetään kuikka siinä. Heitetään maito pois, otetaan 2 litraa kossua, keitetäänkse sit juodaan liemi kylmänä.
K: Ja yleensä ammattimiehet ei tuota viimeistä keittämistä tee.
S: Kyllä nimenomaan tässä on se... sen voi niin kun tämä kuikan maku kertoa paremmin jos sitä ainoastaan silleen miedolla lämmöllä hauduttaa semmosen viitisen minuuttia. Se keittäminen on oikeestaan aika turha siinä.
K: kiitoksia haastattelusta ja hyvää metsästysonnea.
S: kiitoksia.
Klave