Author: Elsa Mannila

Mistä on kyse? Lue taustajuttu!

Lääkiksen speksi on ns. uuden ajan spekseistä yksi vanhimmista, ja toisaalta lääketieteen opiskelijat ovat muuallakin kuin Helsingissä ahkeria speksaajia. Vuoden 2016 Lääkiksen speksi alkoi kuulaskeutumisella, ja hetken ajan luulinkin olevani katsomassa uudestaan Käyttiksen speksiä. Aloitus osoittautui kuitenkin varsin nokkelaksi särkylääkemainokseksi, ratkaisu toki sekin, ja muilta osin Kenen ristiä kannat sijoittuu 30-vuotisen sodan Keski-Eurooppaan. Pari rintamalinjojen väärälle puolelle eksynyttä sotilasta yrittää pysyä hengissä vihollisen linnassa tekeytymällä teologiksi ja muusikoksi ja herättävät vaihtelevia tunteita linnan asukkaissa.

Mistä on kyse? Lue taustajuttu!

Kun käy katsomayssa speksejä peräkkäisinä päivinä, kontrastit kasvavat ehkä suuremmiksi kuin muuten olisivatkaan. Käyttiksen speksi ja sen torstain 17.3. esitys oli todella musikaalimainen varsinkin edellisen päivän Metkaan verrattuna, mutta toisaalta melkein yhtä vahvasti hahmojen vetämä.

Käyttiksen speksissä 1960-luvun kerrostalon asukkaat seuraavat kukin huoneissaan kuulentoa, kun koittaa sähkökatko ja radiossa tiedotetaan ydinlaskeumasta. Asukkaiden ei siis auta kuin kokoontua yhdessä kellariin, ja melkein jokainen hahmoista löytää hämärässä jotain käsiteltävää menneisyydestään. Varsinaista päähenkilöä ei tästä speksistä löydy, mutta hyviä hahmoja ja näyttelijöitä sen sijaan riitti. Yksittäistä suosikkia on vaikea nostaa, kun joka hahmosta löytyi syvyyttä ja lava-aikakin jakaantui melko tasaisesti. Omia runojaan kossupullon naukkailun lomassa lausuva Saga oli ehkäpä yksi monipuolisimmista hahmoista, ja vasta toisen puoliajan puolella yllättänyt Marketta oli huikean sähäkkä epäluuloisuudessaan. Juonenkäänteistä löytyi myös aitoja yllätyksiä, vaikka niitä ei ihan loppuratkaisuun asti riittänytkään.

Pappa tekokaljussa kertoo lapselle opiskeluaikoinaan löytämästään prujutikusta ja sen tuhoamisesta. Otamaleaks on vuotanut kaikenlaista, mutta McDonalds-konsultit pelastavat tilanteen, ja Julkku on vuotoja kiinnostavampi. Kylteri ja kolme teekkaria pelastavat Otaniemen Dolan Trumpetilta, joka halusikin vain rahaa, jota kylteriltä onneksi löytyy. Pasi lähtee etsimään toveriaan uhkaavan betonirakennuksen syövereistä epäselvin lopputuloksin, ja matkalla seinätkin tuntuvat kaatuvan päälle ja riivaajiakin näkyy. Aallon sosiaalisen kanssakäymisen opetuksessa on ilmeisesti petrattavaa, kun ainoa Tinder-match taitaa olla fuksikapteeni. Excuporukka haaksirikkoutuu autiolle saarelle ja kohtaa vanhan mouhon, joka johdattaa heidät ikuisen opinto-oikeuden lähteelle. Opetusministeri Lanni Grahn-Saasonen tutustuu koulutusleikkauksien seurauksiin ympäri Otaniemeä, mutta nokkela opiskelija sai selville hallituksen salaiset suunnitelmat, ja Lannikin leppyy päästessään juhlimaan vappua. Opiskelijat eksyvät Muumilaaksoon, mutta onneksi Taikurikin on Uber-kuski. Kalevalainen teekkari suorittaa tehtäviä, naisen takia, tietysti. Otaniemeen laskeutuu avaruusaluksella spagettihirviöitä, joita vastaan eri alojen opiskelijat yrittävät taistella, turhaan. Spagetti on kuitenkin ihan hyvää. Luonto-ohjelmassa seurataan pienen opiskelijanpennun elämää ja epätoivoisia soidinmenoja. Ja lopulta Veikko ja Ella pelastavat vapun Sipilän leikkauksilta kaikkien salakuvaajien sankarin avulla.

Mistä on kyse? Tsekkaa taustajuttu!

Metkan (eli Metropolia-ammattikorkeakoulun) speksi on ainakin tämän kevään speksiaiheissa poikkeuksellinen: se sijoittuu vain ja ainoastaan pääkaupunkiseudun nykyhetkeen, ja kaikki hahmot ovat melko tavallisia ihmisiä. Päähenkilö Katri, rahapulainen opiskelija, joutuu etsimään uusia tulonlähteitä, päätyy halaamaan palkkaa vastaan, ja joutuu kohtaamaan läheisyydenkammonsa. Esitystä kannattelivat hahmot, toimiva dialogi ja tasaisen erinomaiset näyttelijät. Juonen kaari toimi, ja hahmojen välillä oli hauskoja yhteyksiä. Vaikkapa Katrin yhden yön tapaus Petteri ensimmäisestä kohtauksesta löysi vielä hoitamaan Katria ja lopulta kaverin kainaloon. Ja kyllähän onnellinen loppu speksiin kuuluu, vaikka vähän ennalta-arvattava olisikin. (Mutta tekisikö joku joskus oikean tragedian?)

Mitä ihmettä? Tsekkaa taustajuttu!

Pääkaupunkiseudun tarjonnan lisäksi täällä taitaa käydä kevään aikana kiertueella ainakin 6 muuta speksiä, mutta valitettavasti arvostelijamme eivät millään ehdi niitä kaikkia katsomaan. Tällä kertaa arvosteluissa on vuorossa yksi kevään Turun-vieraista eli sikäläisen oikeustieteellisen tiedekunnan Lex Spex, jonka Helsingin-näytös oli Gloriassa 10.3.2016. Lex Spex oli Peikkometsän pakolaisissaan uskaltanut tarttua vaikeaan aiheeseen eli pakolaiskriisiin ja onnistui siinäpä vielä hyvin.

Mistä ihmeestä on kyse? Tsekkaa taustajuttu!

Valtsikan speksi 2016 oli ajankohtainen: “Yhteistä on vain raja” sijoittuu lähitulevaisuuden kahtiajakautuneeseen Suomeen, jossa Helsingin vapaakaupunki ja Inno-Suomi suhtautuvat toisiinsa pelon ja epäilyksen sekoituksella. Speksi ei kuitenkaan ollut varsinaisen kantaaottava, ellei ääripäiden näyttämistä ärsyttävinä lasketa kannanotoksi. Näyttelijöitä tässä speksissä oli lähemmäs parikymmentä ja hahmoja vielä muutama enemmän, mutta yhtään kovin samaistuttavaa heistä ei löytynyt. Helsingin asukkaista oli tehty räikeisiin hippivaatteisiin pukeutuvia teinejä, ja Inno-Suomen puolelta löytyi enimmäkseen byrokraatteja. Varsinkin helsinkiläisten huutavanpuoleinen puhetyyli kävi itselleni näytöksen loppua kohti varsin rasittavaksi. Tämä lienee ollut aivan tietoinen valinta, ei ääripäiden varmasti ollut tarkoituskaan olla samaistuttavia.

Mistä ihmeestä on kyse? Tsekkaa taustajuttu!

Onneksi päätin ruveta speksikriitikoksi. Vuoden 2016 Humanistispeksiä Metsä on nimittäin ilo kehua mahdollisimman julkisesti, vaikka siitä ei olekaan helppo kirjoittaa. Se oli nimittäin lyhyesti sanottuna aivan käsittämättömän hyvä. Paljon helpompaa olisi luetella ne muutamat harvat asiat, joista en pitänyt, ja todeta kaiken muun olleen loistavaa. Yritetään nyt kuitenkin, vaikka en ehkä osaakaan tehdä näkemälleni oikeutta, ja kaiken kiittämiseen tarvitsisi huomattavasti pidemmän tekstin!

Kuudennessa Humanistispeksissä lapsuudenystävät kohtaavat Suomen sisällissodassa (omstart sisällissodan eri nimitykset!) eri puolilla, ja valkoisten puolelle vastentahtoisesti liittynyt Elias pakenee metsän siimekseen. Sotilaiden lisäksi Kansallisteatterin näyttämöllä nähdään metsän henkiä Näkistä ja Hiidestä alkaen kaikenlaisiin eläinhahmoihin. Ensimmäisellä puoliajalla itse juoni eteni varsin hitaasti, mutta tylsää ei silti tullut, ja toisella puoliajalla päästiin vähän enemmänkin vauhtiin. Ei ollut siis aihekaan aivan kevyimmästä päästä, vaikka ehkäpä juuri humanisteista löytyy taitoa yhdistää suomalaista historiaa ja mytologiaa tähän komediagenreen.

Mitä ihmettä? Tsekkaa taustajuttu!

Speksikevään aloitti tänä vuonna KY-speksi Gloriassa. Messias-protokollan alussa ihmiskunta on tuhon partaalla, ja taustaprojisoinneilla varsin tyylikkäästi toteutettu maailmanloppu koittikin jo toisen biisin aikana. Uudessa maailmassa supertietokone PASIlla on omat suunnitelmansa, joita barbaariheimon Lekuri yrittää parhaansa mukaan estää. Barbaariheimon Tommi ja Iiro taas keskittyvät etsimään rakkautta kumpikin tavallaan, ja mukana ovat myös PASIn apuri Roni ja tietokoneen pakastamat maalaispoju Pekka ja journalisti Kati. Mieleen jäi ennen kaikkea Tommin jo ärsyttävän puoleinen pelimiehen asenne, ahkera Tinderin räpläys ja kyyniset omstartit, vaikka Lekuri olikin ehkä hahmona monipuolisin.

Mitä?

Tässä juttusarjassa julkaistaan pieniä juttuja pääkaupunkiseudun spekseistä. Toisin sanoen siis pienimuotoisia arvosteluja niistä. Näiden ei ole tarkoituskaan olla arvosteluja, joiden perusteella kannattaisi päättää, meneekö katsomaan jotain speksiä vai ei. Ihan aikataulullisten realiteettien takia kaikkia juttuja ei millään saa julkaistua, ennen kuin näytökset ovat ohi. Monella speksillähän näytökset ovat korkeintaan viikon sisään, enkä aina ehdi ensi-iltaan. Ja vaikka jutut yritänkin kirjoittaa vielä, kun näytös on tuoreessa muistissa, en halua joutua laittamaan kiireessä oikolukematonta tekstiä julkiseksi. Ennen kaikkea en halua sitä vastuuta, että minun tekstini takia joku menisi tai jättäisi menemättä katsomaan näytöksiä. Pikemminkin haluan antaa palautetta tekijöille ja puhuttavaa katsojille ja muiden speksien tekijöille.