Länsimetron toistuvat myöhästymiset saavat ihmisen helposti epäilemään tiedon luonnetta. Liikunta voi auttaa, mutta ongelmaan on myös ratkaisu! Epistemologia on tiedon luonnetta käsittelevä filosofian ala: alan tavoitteena on rajata mikä on tietämistä, ja miten tietoa voi ylipäätään saavuttaa.
Epistomologia rakentuu pitkälti perinteisen tiedon määritelmän ympärille. Jo Platon käsitteli tietoa “hyvin perusteltuna, totena uskomuksena” (Justified True Belief). Tämä määritelmä oli vuosituhansia ilman varsinaista haastajaa, ja epistemologiaa on rakennettu tämän määritelmän varaan. Määritelmä sopiikin hyvin arkijärkeen tietämisestä. Tämä linkittyy vahvasti myös tieteen filosofiaan: Missä ovat tieteellisen tietämisen rajat, miten väitteiden totuutta voi testata, ja mitä tarkoittaa “hyvin perusteltu” tieteellisessä mielessä?
1963 Edmund Gettier esitti joukon vasta-argumentteja perinteiselle tiedon määritelmälle. Tämä järkytti rakentuvan tietoyhteiskunnan rakenteita, ja esimerkit ovat nykypäivänäkin ajankohtaisia. Kvantti esittää pari esimerkkiä perinteisen tiedon määritelmän vastaesimerkeistä Länsimetron avustuksella.
Fuksi, metro ja valmistuminen
Fuksi saapuu Aalto-yliopistoon opiskelemaan vuonna 2010. Hän havaitsee länsimetro-työmaan ja tarkistaa odotetun valmistumisajan: Länsimetron pitäisi valmistua vuonna 2015. Fuksi tietää myös, että DI-opinnoissa on viiden vuoden tavoiteaika. Tästä päätellen hän tekee facebook-päivityksen: “Tulen valmistumaan yhtä aikaa Länsimetron kanssa!”
Vuonna 2018 opiskelija ja Länsimetro molemmat valmistuvat, molemmat sattumalta yhtä paljon myöhässä aikataulusta.
Nyt kysymys kuuluukin: Tiesikö fuksi valmistuvansa samaan aikaan Länsimetron kanssa? Käydään läpi perinteisen tiedon määritelmän vaatimukset.
1) Fuksin väittämä vuonna 2010 oli hyvin perusteltu, hänellä ja metrolla oli sama aikataulu, johon oli perusteltua uskoa.
2) Fuksin väittämä oli tosi: hän valmistui samaan aikaan kuin Länsimetro
3) Fuksi uskoi väittämäänsä.
Tuntuu kuitenkin väärältä sanoa että opiskelija tiesi fuksina valmistuvansa samaan aikaan Länsimetron kanssa: molempien valmistumista viivästytti joukko sattumia. Opiskelija tiesi tämän kuin vahingossa, joten vaikka määritelmän perusteet täyttyvätkin, ei tunnu järkevältä että hän “tiesi” valmistuvansa samaan aikaan.
Tällä on myös implikaatioita tavalliselle tapaukselle, jossa sekä opiskelija että metro olisivat valmistuneet aikataulussa 2015. Tällöin ei tuntuisi väärältä sanoa opiskelijan tienneen valmistuvansa samaan aikaan Länsimetron kanssa, mutta toisaalta samat myöhästymisen riskit olivat läsnä tuolloinkin: miksi yksi satunnainen yhtäaikainen valmistumisaika on enemmän tietoa kuin toinen?
Fuksi ja metron äänet
Toinen esimerkki: opiskelija on kellarissaan viemässä vaatteitaan talvivarastoon. Hän kuulee maan alta kantautuvan metallisia ääniä. Opiskelija tunnistaa, että äänet ovat samanlaisia kuin mitä metrovaunusta voisi kuulua, ja tekee facebook-päivityksen: ”Kuulin metron testiajon!”
Opiskelija kuitenkaan ei tiedä, että samanlaisia ääniä kuuluu päivittäin ST1-poraustyömaalta, jossa työstetään Suomen syvintä reikää. ST1-työmaalla on paljon työteliäämpää väkeä, joten porausäänet ovat paljon yleisempiä kuin metron testiajot.
Tällä kyseisellä kerralla kuitenkin kyseessä oli tosiaan metron testiajo, jonka opiskelija sattui kuulemaan. Tiesikö opiskelija kuulleensa metron testiajon?
Taas:
1) Opiskelija kuuli äänen, joka kuulosti metron ääneltä. Tämä on hyvä perustelu sanoa kuullensa metron.
2) Kuultu ääni tosiaan oli metron testiajo.
3) Opiskelija uskoi rehellisesti kuulemaansa.
Jos opiskelija olisi tullut mihin tahansa muuhun aikaan paikalle, olisi ollut paljon todennäköisempää että hän olisi kuullut poraustyömaan ääniä. Hän oli taas paikalla sattumalta oikeaan aikaan, ja tämän takia hänen väittämänsä oli tosi “vahingossa”. Taas tuntuu väärältä sanoa että opiskelija tiesi kyseessä olevan testiajo, koska oli todennäköisempää, että hän olisi ollut väärässä.
Gettier-esimerkit rakentuvat pitkälti tämän kaltaisiin esimerkkeihin, joissa jotain ”tiedetään”, mutta perustelu ei lopulta linkity niin vahvasti tiedon kohteeseen kuin luullaan, perusteluiden ja tiedon kohteen välinen linkki katkeaa.
Epistemologit ovat esittäneet ratkaisuja ongelmalle läpi vuosikymmenien. Tavoitteena on usein ollut perusteluiden määritelmän tiukentaminen tai neljännen ehdon lisääminen, mutta usein tällöin suljetaan pois myös luontevasti tiedolta tuntuvia tapauksia. Ongelma onkin yhä ajankohtainen modernissa epistemologiassa. On myös mahdollista ettei lopulta tietoa pysty määrittämään tyydyttävästi yksiselitteisesti.