Näkökulma: Maksuton toinen aste – terveempi oppikirjamarkkina

Maksuton toisen asteen koulutus kaikille -kansalaisaloite kerää allekirjoituksia kiihtyvää tahtia. Kampanjan avainkärki on ollut taata kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella toisella asteella. Lukion oppikirjojen kuluvastuun siirto oppilaitoksille loisi kuitenkin myös monin tavoin terveemmän oppikirjamarkkinan.

Oppikirjat lukion suurin kustannus

Lukiossa oppikirjojen osuus opintojen kannalta välttämättömistä kustannuksista on Opetushallituksen raportin mukaan 55-70% arvioijasta riippuen: Lukiolaisten liitto arvioi osuuden suuremmaksi, kustantajia edustava Kustannusyhdistys pienemmäksi. Muita kustannuksia olivat muut opiskelutarvikkeet, opinnoissa käytettävä tietokone, laskin ja ylioppilaskirjoitusten tutkintomaksut. Näistä tietokone on suurin yksittäinen kustannus, ja silti vain murto-osan oppikirjojen hinnasta.

Miksi oppikirjat ovat niin kalliita?

Opettajat valitsevat kurssilla käytettävän oppimateriaalin opetussuunnitelman rajoissa. Maksajana ovat kuitenkin opiskelijat. Tällä tavoin opettaja pakottaa opiskelijat ostamaan valitsemansa kirjan. Opettajalla tai koululla ei ole motivaatiota vertailla ja kilpailuttaa oppikirjoja: on helpointa ostaa turvallinen, kallis oppikirja suurelta kustantajalta, koska hinnan maksaa kuitenkin opiskelija. Kun ostaja ei ole maksaja, myyjän ei kannata kilpailla hinnalla.

Epäterve markkina

Opiskelijat kuitenkin koittavat kilpailuttaa kirjansa. Yleisin ratkaisu on ostaa kirja käytettynä. Käytettyjen kirjojen markkinassa on kuitenkin perustavanlaatuinen ongelma: kirjoja myyvät lukuisat yritykset nappaavat oman katteensa kirjoista. Suurin osa oppikirjan kustannuksista tulee kuitenkin sisällön tuottamisesta, ei kirjan painamisesta. Jos kirjoja myydään vähemmän, pitää niiden sisältö joko luoda halvemmalla tai myydä kalliimmalla. Tulosta koitetaan ryydittää nostamalla hintoja, julkaisemalla vanhoista kirjoista uusintapainoksia kosmeettisin muutoksin ja luomalla sähköisille sisällöille raskaita suojamekanismeja, kuten aikarajattuja lisenssejä. Uusien kirjojen hintakehitys viime vuosina kertoo tästä karua tarinaa.

Vaikka yksittäinen opiskelija säästää rahaa ostamalla kirjansa käytettynä, kokonaisuudessa lukiolaiset maksavat tällöin kuitenkin enemmän rahaa huonommista palveluista. Opettajien haluttomuus ja opiskelijoiden yritys kilpailuttaa oppikirjat luo epäterveen markkinamekanismin, jossa keskenään eivät kilpaile kustantajat, vaan käytettyjen kirjojen vähittäismyyjät.

Maksuttomuus on lääke

Näihin kaikkiin ongelmiin on yksinkertainen ratkaisu: siirretään vastuu oppimateriaalikustannuksista kouluille. Näin valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä, ja opettajilla on terve motivaatio kilpailuttaa kustantajia. Vastaava malli on jo käytössä peruskouluissa. Lukiot ovat myös (opiskelijoihin verrattuna) luotettavia asiakkaita: kustantaja voi luotettavasti laskuttaa lukiota oppimateriaalin käytöstä. Näin digitaalisten oppimateriaalien vainoharhaisesta lisensoinnista voidaan luopua: vaikka opiskelija saisi kirjan lisenssin sisarukseltaan, koulu maksaa kuitenkin kustantajalle kurssin järjestämisestä tämän oppimateriaaleilla.

Samaan aikaan on kuitenkin tärkeä säilyttää opettajan valta oppimateriaaleista. Oppimateriaalivalinta on tärkeä pedagoginen päätös, jonka alistaminen viralliselle kilpailutusprosessille olisi helposti jähmeää ja haitallista. Kun koulu on vastuullinen oppimateriaalikustannuksista, voi alalle syntyä nykyistä kirjamyyntiä edistyneempiä liiketoimintamalleja ja terveempää kilpailua.

Kansalaisaloitteen vaatima perusteellinen selvitys maksuttomuudesta tarjoaisi todennäköisesti samaa ratkaisua. Yhdenvertaisemman toiseen asteen koulutuksen lisäksi aloite tarjoaa mahdollisuuden terveempään kilpailuun oppikirja-alalla. Allekirjoita kansalaisaloite aiheesta jo tänään!