Kaulassa killuu kamera, ja olalla olevassa olkalaukussa ovat olennaiset toimitustarvikkeet. Ylle on puettu parhaat sunnuntaivaatteet. Jännittää. Olen ottamassa toimittajana osaa ‘Suomen suurimpaan henkisen alan messutapahtumaan’. Vedän vielä kerran naaman näkkärille. Kävelen sisään Dipolin Käpy-ovesta.
Hetken pyörittyäni pääsen ensimmäiselle hoitopisteelle. Kyseessä on perinteinen kehoterapia, narikka. Annan sievälle narikkatyttöselle kiiltävän kahden euron kolikon ja hän ottaa minulta takin. Tunnen kuinka oloni helpottuu: aivan kuin paino poistuisi harteiltani, voin liikkua vapaammin ja tunnen oloni helpommaksi. Saan jopa kuitin muistoksi narikkavierailustani. Jatkan matkaani nyt huojentunein mielin.
Jatkan hortoiluani. Huomaan vaivaisen vartin päästä käynnistyvän kuuluisan vierasluennoitsijan luennon aiheesta “Sielun immuunijärjestelmä”. Hakeudun vaistonomaisesti kohti juhlasalia. Luento on alkamassa. Lavalle kiipeää ‘Mike’-niminen mies ja häntä avustava tulkki, joka kääntää Miken nokkelat sutkautukset enemmän tai vähemmän simultaanisti suomeksi. Koko Miken luennon löydät omana artikkelinaan täältä.
Luennon jälkeen harjoitan Miken opeista tietoisuutta. Nyt koen olevani janoinen. Tyydytän janoni kupillisella magneettivettä. Saan tilkan vettä kuppini pohjalle. Tästä ei onneksi tarvinnut maksaa. Epätyydyttyneenä jatkan matkaani.
Löydän hiljaisen odotushuoneen. Kyseessä on jono ilmaiseen(!) bioenergiakenttätutkimukseen.
Reilun tunnin jonotuksen jälkeen tunnen bioenergiakenttäni hiipuneen. Minulla on taas jano (magneettivesi ei ollut erityisen riittoisaa), niskani ovat jumittuneet “Sielun peili”-lehden lukemisesta ja päätäni särkee messualueen hajujen seurauksena. Eksoottiset tuoksut käyvät pitkän päälle miehen päälle.
Pääsen viimein mittaukseen. Keski-ikäinen nainen kaivaa huopapussista esille kuparisen taikavarvun.
Ensiksi hoitaja sanoo mittaavansa minun bioenergiakenttäni koon: 3,5 metriä. Minulle ei paljastu onko kysymys halkaisijasta vai säteestä. Tulos on kuitenkin vaikuttava: normaalilla ihmisellä kenttä olisi noin 2 metriä. Vielä vaikuttavammaksi tulos muuttuu kun saamme selville hivenainetasoni: 65 %. Tästä hoitaja laskee että kenttäni voisi olla suurimmillaan jopa kuusimetrinen. Minussa on kuulemma potentiaalia ryhtyä itsekin varpuhoitajaksi. Minulle suositellaan kursseja joilla voisin harjoittaa varvun avulla kenttäkerkkyyttäni.
Hoitaja sanoo selvittävänsä syyn matalaan hivenainetasooni. Hän heiluttaa varpuaan ja kuiskailee itselleen jotain. Syy löytyykin äkkiä: minussa on kiinnittyneenä 4 kuollutta sielua, joilla on käsittelemättömiä asioita. Ne ovat sekoittaneet kirkkaan aurani taivaan valoon, ja kiinnittyneinä auraani kuluttavat minun hivenaineitani. Hoitaja karkottaa sielut samantien toisella kuiskatulla mantralla ja varpua heiluttamalla. Paikoin kuulen sanoja, vaikuttaa että hoitaja komentaa henkiä poistumaan.
Saan hoitajalta vielä karmisen tasapainotuksen, joka poistaa entisten elämieni hirmutekoja. Tämän jälkeen aurani pitäisi olla tasapainossa. Saan vielä suosituksen sopiviin hivenaineisiin, jotka voivat auttaa palauttamaan hivenainetasot oikealle tasolle. Hoitaja vapauttaa minut tuolista ja toivoo että tapaamme taas.
Auratietouteni kasvaa kohisten! Seuraavaksi bongaan aurankuvauspisteen. Nimellistä maksua vastaan saa valokuvan, josta näkee auransa voimakkuuden ja värit. Kaupan päälle messutarjouksena tulkinta! Itse operaatio on kivuton, mutta kestää hetken: ensin istuudun mukavasti tuolille ja asetan käteni biovastesensorille. Valokuvaaja pyytää minua asettumaan paremmin kehysten sisään ja räpsäisee kuvan. Aurakamerapömpeli rutistaa ulos polaroid-kuvan. Kuvaajan heiluteltua kuvaa hetkisen siihen kirkastuu kuva minun aurastani. Saan kuulla selityksen sen merkityksistä.
Kuten voimme selkeästi nähdä, on aurani todellakin voimakas. En pidä tätä ihmeenä, syön melko paljon Aura-juustoa. Päätän kuitenkin pitää tämän omana tietonani. Valkoinen väri viestii vahvoista mielipiteitä. Minulla on selkeät näkemykset enkä hevillä luovu niistä. Punainen aura taustalla viestii hyvistä aikomuksista: haluan tehdä hyvää. Varoituksen sanana aurakuvauslaitteiston omistaja varoittaa että vahvat näkemykseni oikeasta ja väärästä saattavat vaikeuttaa pyrkimystäni tehdä hyvää. Mustat suhrut kertovat tavastani säilyttää asioita huolimattomasti laukussani.
Mysteeriksi jää miksei poliisi käytä tavallisten valokuvien sijaan aurakuvia ihmisten tunnistamiseen. Aurat ovat henkilökohtaisia, kuten sormenjäljetkin.
Aurakuvan jälkeen jatkan huolestuneena hortoiluani. Ovatko voimakkaat mielipiteeni todella este hyville aikomuksilleni? Muistelen Miken oppeja: asialle pitää tehdä jotain. Alan päämäärätietoisesti etsiä pistettä, jolla auraani voitaisiin parantaa.
Löydän suomen energiahoitajien pisteen. Lottovoitto! Esitteessään he toteavat voivansa korjata kehon energiavoiden toiminnan. Hoitaja ohjaa minut ammattimaisen näköiselle hoitopöydälle. Kerron olevani hieman stressaantunut ja selkäkipuinen. Ensin hoitaja poistaa stressin kauhomalla sen suureen näkymättömään pussiin ja heittämällä sen pois. Hän toimii harkitun oloisin liikkein. Selkäkivun parantamiseksi nousen seisomaan. Hoitaja tekee joitain liikkeitä selkäni takana siihen koskematta; en näe mitä. Tämän jälkeen olemme valmiita
Helpottuneena saamastani hoidosta ja elämänohjeista suuntaan kotia kohti. Vuorossa on vielä yksi pysäkki: narikka. Narikassa käytyäni tunnen lämpimän olon ympäröivän minut. Tunnen miten vastustuskykyni kylmää vastaan nousee humisten! Olen valmis kohtaamaan ulkona odottavan talven haasteet.