Selvitysmies professori Uusitalo ehdotti tiistaina, että korkeakouluopiskelijoiden opintorahasta leikattaisiin jatkossa noin 80 euroa kuukaudessa verrattuna nykytilanteeseen, pudottaen opintorahan nykyisestä 336 eurosta ja 76 sentistä kuukaudessa 250 euroon ja 28 senttiin kuukaudessa. Tämä leikkaus olisi osa muita tuen ehtojen tiukentamista, kuten tukikuukausien enimmäismäärän pudottamista 45 tukikuukauteen (5 × 9 kuukautta, eväten mahdollisuuden nostaa opintorahaa kesäisin niiltä jotka pyrkivät valmistumaan nimelliseen valmistumisaikaan). Lisäksi kunkin tukikuukauden aikana olisi suoritettava 6 opintopistettä nykyisen 5 opintopisteen sijaan. Verrattuna aikaisempiin muutoksiin, kuten esimerkiksi vuoden 2014 minimiopintosuoritusvaatimuksen nostamisen 4,8 opintopisteestä 5,0 opintopisteeseen kuukaudessa, nämä uudet muutokset ovat huomattavan suuria. Ottamatta suoraan kantaa itse muutokseen, visualisoidaan kuinka paljon tai vähän 250 euroa oikeastaan on vuonna 2015 niin sanotussa menneen maailman rahassa.
Tämän kirjoituksen suurena inspiraation lähteenä toimi tässä anonyymiksi jäävä 1970-luvun opiskelija, jonka reaktio uutiseen opintotuen leikkauksista kiteytyi oleellisesti seuraavan väittämän ympärille: jos minä olisin saanut silloin valtiolta 250 euroa, eli yli 1000 markkaa silloista rahaa kuukaudessa, niin se olisi ollut käsittämättömän paljon. Tutkitaan.
Raha on vaihdannan väline, jonka todellinen arvo on sidottu sen ostovoimaan. Keskimäärin rahan ostovoima on vuoden 1963 rahauudistuksen jälkeisen nykymarkan ja vuoden 2002 jälkeisen euron aikana laskenut keskimäärin noin 5 % vuodessa. Tänä aikana inflaation oli suurimmillaan 1970-luvulla, yli 10 % vuodessa; ja pienimmillään viime vuonna käännyttyään hienoiseksi 0,2 % deflaatioksi eli rahan arvon kasvuksi. Kuten lainan korko myös inflaatio noudattaa korkoa–korolle-periaatetta, joten tämä keski-inflaatio tarkoittaa sitä, että rahan arvo on puolittunut noin 15 vuoden välein. Keskimääräisen inflaation mallilla tämä tarkoittaisi sitä, että rahan arvo on pudonnut noin seitsemäsosaan verrattuna 1970-lukuun; eli 250 nykyeuroa vastaisi siis noin 220 silloista markkaa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse turvautua keskimääräiseen malliin; käytetään Suomen virallista tilastoa kuluttajahintaindeksistä: ”Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuluttajahintaindeksi [verkkojulkaisu]. ISSN=1796-3524. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 4.3.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khi/index.html.”
250 euroa ja 28 senttiä vuonna 2015 vastaa ostovoimaltaan: 173 markkaa ja 80 penniä vuonna 1970, 260 markkaa ja 10 penniä vuonna 1974 tai 455 markkaa ja 50 penniä vuonna 1979. Tai päinvastoin, 1000 markkaa vuonna 1970 vastaa noin 1440 euroa ja 20 senttiä vuoden 2015 rahassa. Kyllä, voin kuvitella aika monen opiskelijan katsovan tällaista määrää vastikkeetonta* rahaa epäuskoisena. Havainnollistetaan tätä väitettä: vuonna 1974 junalippu Helsingistä Hämeenlinnaan maksoi ilman alennuksia 8,30 mk (nimellisarvo 1,40 €); vuonna 2016, huolimatta VR:n lippujen hintojen laskusta noin kuukausi sitten vastaava lippu maksaa 12–17 euroa junavuorosta riippuen. Eli junaliput ovat itse asiassa kallistuneet yleistä hintojen nousua nopeammin; keskimäärin yksi markka on muuttunut tuotteiden hinnnoissa yhdeksi euroksi.
Visualisoidaan tämä rahan arvon muutos viimeisen neljännesvuosisadan osalta konventionaalisemmassa muodossa, eli niin kutsuttuna nykyrahaekvivalenttina. Kuvasta 2 huomataan, että saman nimellisarvon suuruinen rahamäärä (harmaat käyrät) on sitä ostovoimaisempi, eli arvokkaampi, mitä kauemmas ajassa mennään. Tämä muutos on luonteeltaan eksponentiaalista, eli arvon muutos on suoraan verrannollinen arvoon kyseisellä ajan hetkellä. Tämä tarkoittaa sitä, että jopa vakioinflaation tapauksessa kuvan harmaat nimellisarvokäyrät muuttuvat sitä jyrkemmin nouseviksi mitä kauemmas ajassa mennään.
PS. Kirjoittajalla ei ole henkilökohtaisia taloudellisia intressejä opintotuen suhteen, kirjoittaja on diplomi-insinööri, joka nosti viimeksi opintotukea vuonna 2012, ja joka ei usko itse pystyneensä valmistumaan yhtä nopeasti 220–230 euron opintorahalla saamansa 298 euron sijaan; etenkään, jos vaatimuksena olisi ollut 6 opintopistettä tukikuukaudessa.
* Opintotuki ei ole varsinaisesti täysin vastikkeetonta rahaa, koska opintoraha peritään takaisin jos sen myöntämisen ehdot eivät toteudu.