Opiskelijavalinta ja ylioppilaskoe

Toissa viikolla yliopistojen todistusvalintaa käsittelevä työryhmä esitteli luonnoksen työkalusta, jolla ylioppilastutkinnot pisteytettäisiin yliopistojen todistusvalinnassa. Alkuperäinen luonnos julkaistiin verrattain vähin äänin taustamuistion ohella. Koko projektin tuotoksia voi tarkastella laajemmin hankkeen kotisivuilta. Aihetta käsiteltiin yksityisten ihmisten toimesta laajalti sosiaalisessa mediassa ja poliitikkojen toimesta näiden kanavissa. Lisäksi viime viikolla Helsingin Sanomat ja Yle julkaisivat aihetta käsittelevät artikkelit pitkälti ”matematiikan ylivallan” näkökulmasta. Näiden julkaisun jälkeen työkaluluonnokseen päivitettiin punainen ”LUONNOS!”-teksti ensimmäiselle sivulle. Myös hankkeen kotisivujen Usein kysytyt kysymykset -osio päivitettiin. Työryhmä itse ei ole julkisesti kommentoinut kohua, mutta ohjausryhmän jäsentä haastateltiin Helsingin Sanomissa.

Kyynisempi tulkitsisi uutistalojen reaktion yksisilmäiseksi kohuhakuisuudeksi ja työryhmän reaktion paniikinsekaiseksi ehdotuksensa vähättelyksi kritiikin torjumiseksi. Yhtä pätevä tulkinta on, että lehdistö palvelee lukijoita kirjoittamalla näitä kiinnostavista aiheista kiinnostavimmasta keksimästään näkökulmasta ja työkaluluonnoksen lopullisuus ymmärrettiin aluksi väärin. Ero on ennen kaikkea merkityksetön: motivaatioista huolimatta ehdotuksen julkisin kritiikki on ollut osin laiskaa, keskittynyt vääriin asioihin tai ollut liian yleisluontoista. Toisaalta työkalua voi ja pitääkin kritisoida, vaikka se olisi luonnosasteella, jos jo luonnoksessa on perustavanlaatuisia ongelmia.

Vaikka pitkän matematiikan painoarvoa taulukossa laskettaisiin siten, ettei se olisi enää ylivaltainen, malli olisi yhä perustavanlaatuisesti rikki. Ajatus tällaisesta kompromissista kohun pohjalta on pelottava. Työryhmä pyyhkii käsiään tyytyväisenä yhteen, kansan ääni on kuultu, työkalu on valmis. Onkin tärkeää, että aiheesta käydään vielä julkista keskustelua hieman tähänastista syväluotaavammin. Voit lukea Kvantin juttusarjan kokonaisuudessaan myös raportistamme Paperi, paperi, tasapeli? Yliopiston todistusvalinta.

Hyvä opiskelijavalinta?

Ennen työkaluun sukeltamista pohditaan sen päämääriä. Miksi joku ylipäätään haluaisi yliopistojen valitsevan opiskelijoita ylioppilaskirjoitusten tulosten perusteella? Mitä ominaisuuksia hyvällä opiskelijavalinnalla pitäisi olla? Nämä pohdinnat ovat pitkälti Kvantin toimittajien yksityisiä pohdintoja ja mielipiteitä (entisinä) lukiolaisina, yliopisto-opiskelijoina ja -opettajina. Pohdintamme toimivat pohjana esittämällemme työkalun kritiikille, parannusehdotuksille ja vaihtoehtoisille malleille. Koetamme perustella ja avata kutakin ominaisuutta lyhyesti.

Yksilökohtainen oikeudenmukaisuus

Hyvän opiskelijavalinnan tuottamat yksilökohtaiset päätökset ovat perusteltavissa ”reilun tuntuisin” perustein. Miksi Antti valittiin, mutta Timoa ei? Perustelut ovat johdonmukaisia eri tilanteiden välillä. Reilun tuntuiset perusteet ovat hyvin subjektiivisia, mutta esimerkiksi oppimiskyky, tehty työmäärä, motivaatio, esitiedot alasta, laajempi yleissivistys, aiempi paikka jonossa ja arpa tuntuvat kirjoittajista jossain tilanteissa reiluilta perusteilta.

Mahdollisuuksien tasa-arvo

Hyvä opiskelijavalinta ei järjestelmällisesti syrji ketään ja mahdollistaa osaltaan monipuolisen ja -äänisen ylioppilasyhteisön. Esimerkiksi äidinkieli, uskonto tai asuinpaikka ei saa asettaa hakijoita heikompaan asemaan. Yksinkertainen esimerkki: äidinkieli ja suomi toisena kielenä (S2). Äidinkielen ylioppilaskirjoituksen voi korvata S2:lla, jos opiskelijan äidinkielellä ei tarjota äidinkielen koetta. Äidinkieli on aineena osaamistavoitteiltaan vaativampi, ja merkittävä osa äidinkielen kirjoittajista saisi varsin hyvät pisteet S2:n kokeesta. Jos tällä perusteella S2 ei kelpaisi äidinkielen tilalle tai sen pisteet skaalattaisiin pienemmiksi, olisivat suomea toisena kielenä kirjoittavat selkeästi heikommassa asemassa yliopistohaussa. Näin ollen oikeudenmukainen ratkaisu on antaa molemmista samat pisteet ja siten sallia 1:1 -korvaavuus. Tämä käytäntö on myös käytössä useissa yliopistoissa.

Järkevät ohjausvaikutukset

Hyvä malli sallii luonnollisen opiskelun eikä edellytä perusteetonta pelaamista. Opiskelu omien kiinnostusten mukaan on mahdollista. Mallin ohjausvaikutukset tiedostetaan, ja ne ovat ylioppilastutkinnon yleisten päämäärien mukaisia, hallittuja ja järkeviä. Koska lukio on yleissivistävä koulutus, tukee myös valintaprosessi tätä tarkoitusta ja palkitsee hakijoita yleissivistyksestä.

Riittävä yksinkertaisuus

Hyvä opiskelijavalintamalli on niin yksinkertainen, että lukiolainen voi ymmärtää oppiainevalintojensa merkityksen jatko-opintoihin hakeutuessa ja toimia tämän tiedon pohjalta.

Läpinäkyvyys

Hyvän mallin (tai luonnoksen) luonnissa käytetyt perustelut ja järkeily ovat esillä. Jokainen yksityiskohta mallista on loogisesti perusteltavissa yleisin tai erityisin perustein, jotka on esitelty. Näin mallia voi kritisoida rakentavammin ja sen johdonmukainen jatkokehittäminen on mahdollista.

Miksi ylioppilastutkinto?

Miksi pääsykokeiden korvaaminen ylioppilastutkintoon pohjaavalla valinnalla olisi parempi vaihtoehto? Opetusministeriö on käsitellyt aihetta laajalti, mutta voisimme vielä täydentää luetteloa.

Pääsykoepaikat ovat maantieteellisesti harvemmassa kuin lukiot, ja kynnys käydä pääsykokeessa on korkeampi koepaikkakunnasta kaukana asuvalle. Ylioppilastutkinnon painottaminen myös vähentää kalliiden alakohtaisten valmennuskurssien tarpeellisuutta.

Todistusvalinta olisi olennaisesti kaikkien yliopistojen yhteishaku. Samalla todistuksella voi hakea samanaikaisesti kaikkialle. Tämä eliminoi hakupaikkapelaamisen, jossa päällekkäiset hakupäivät rajoittavat keinotekoisesti hakijan vaihtoehtoja alojen välillä ja joissain tapauksissa myös yhden alan sisällä. Hakupaikkapelaaminen on kummallista hyppyyttämistä, jossa yliopistot eivät kelpuuta kakkosvaihtoehtona hakevia opiskelijoita.

Yhteinen runko todistusvalinnassa helpottaisi nyt epäselviä, jatkuvasti muuttuvia ja sekalaisia hakukriteerejä. Osa yliopistoista ei ole kirjoitushetkellä vahvistanut seuraavan kevään kirjoitusten todistusvalintapisteytyksiä, eikä täten lukio-opiskelijoilla tosiasiassa ole tällä hetkellä mahdollisuutta suunnitella opintojaan jatko-opintojen valintakriteerejä ajatellen.

Moni nykyisistä hakukäytännöistä on aika huono. Lisäksi käytännöt ovat hyvin sekalaisia. Yhteisten pelisääntöjen ja ohjeellisten työkalujen luominen olisi hakijan etu. Nykyisessä ehdotuksessa on kuitenkin vielä paljon kritisoitavaa. Me uskomme, että käytävä keskustelu kehittää lopulta kaikkien ymmärrystä aiheesta. Sukellamme myöhemmin syvemmälle tähän, kun kritisoimme nykyistä työkaluehdotusta ja ehdotamme siihen parannuksia.