Osa Kvantin reportaasia Minä olen -messuilta, lue muu artikkeli täältä.
Istuudun Dipolin Juhlasaliin. Lavalle kiipeää ‘Mike’-niminen mies ja häntä avustava tulkki, joka kääntää Miken nokkelat sutkautukset enemmän tai vähemmän simultaanisti suomeksi. Mike on karismaattinen puhuja: hän heittelee vähän päästä vertauksia ja ilmeilee runsaasti. Yleisö nauraa.
Minulla ei ole mitään akateemista taustaa, olen vain hyvin kiinnostunut, kuten tekin. En minä muuten olisi täällä tänään, kuten ette tekään!
Tässä kohtia havaitsen että järjestäjät sulkevat salin ovet. Poistuminen nyt olisi kamalan kiusallista. Muu katsomo epäilyksettä tuomitsisi minut epäileväksi tuomakseksi. Minusta on tullut luentosalin vanki.
On eri asia olla terve ja hyvinvoiva. Samalla tavoin kuin on kehon immuunijärjestelmä, myös sielulla on oma immuunijärjestelmä, mutta se pitää käynnistää joka päivä. Minä opetan nyt teille miten se käynnistetään. Tähän tarvitaan 4 avainväitettä.
Käy enemmissä määrin selväksi että Mike kauppaa jotain voimaannuttavaa self help -ideologiaa. Luennon lopuksi eniten voimaantuneet käyvät ostamassa Miken kirjan.
1) Ihmiselämä on energiaa. Energiaa on henkistä ja fyysistä. Tyypillisesti meidät on opetettu vaikuttamaan fyysisen energian kanssa. Tieteellä ei ole mitään sanottavaa tietoisuudesta. Voin todistaa että nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Juuri tällä hetkellä sinun kehosi on pakko olla juuri tässä huoneessa.
Kunpa ei olisi.
Mutta sinun tajuntasi, sielusi voi poistua milloin vain.
Nyt mies puhuu järkeä. Huolimatta ikävästä fyysisestä läsnäolostani en ole henkisesti erityisen läsnä.
Toinen tärkeä jako on kivun ja kärsimyksen välillä. Kipua koet väistämättä, mutta kärsimys on valinnaista. Kukaan muu ei ole vastuussa sinun ajatuksistasi…
Koen luennoitsijan loukkaavan minua. Ei ole minun vikani jos koen oloni luennolla tylsistyneeksi ja lukituksi. On luonnollista olla tyytymätön ollessaan lukittuna johonkin tilaan osin vastoin tahtoaan.
Kolmanneksi sairaus-epämukavuus (dicease – dis-ease).
Yleisö nauraa näppärälle sanaleikille. Tunnen kokevani epämukavuutta, vaikka perusterveyteni onkin kunnossa, joten ero on kiusallisen selkeästi esillä.
Mikä aiheuttaa dis-easea? Kehossa bakteerit, virukset. Samoin mielessä. Mielessä virus aiheuttaa alakuloa. Ja se virus on usko.
Mike jatkaa Olipa kerran elämä -tasoisen biologian vertauskuvin. Alamme lähestyä itse aihetta. Luennon pohjustus on nyt kestänyt 20 minuuttia.
Tarvitsemme 3 liikettä:
1) Tietoisuus, eli kyky tunnistaa epämukavuus.
Paremman tekemisen puutteessa katson sisimpääni ohjeiden mukaan. Oloni on tosiaan huono. Koen ahdistusta ja kehnoa oloa.
2) Oivallus, eli syyn löytäminen.
Sen sijaan että etsitte syytä, miksi ‘he’ aiheuttavat teille pahan olon, teidän pitää tunnistaa oma ajatusmallinne, joka tekee teidät onnettomaksi. Siis uskomus, joka aiheuttaa teille pahaa. Sana belief koostuu kahdesta osasta: be- olla ja lie -vale. Kun elätte uskomusta, te siis elätte valhetta.
Yleisö nauraa taas. Koitan keskittyä löytämään ongelmallisen uskomukseni. Miksi olen ahdistunut? Haluan poistua salista. Miksi en poistu salista? Uskon että muu katsomo paheksuisi sitä. Se on minun ongelmallinen ajatukseni! Uskon että he tuomitsevat minut jos poistun salista.
3) Muutos, kun oivaltaa totuuden, voi muuttaa energiansa.
Muista henkilöistä lähtöisistä olevista uskomuksista ei pidä välittää. Esimerkkinä tuota kasvia voisi luonnehtia mainiosti vihreäksi ruukkukasviksi, taikka sen latinankielisellä nimellä. Kumpi kuvauksista on oikein? Ei kumpikaan. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää, vaikka lapsesta asti meidän tajuntaamme näitä käsitteitä onkin taottu.
Koen oloni valaistuneeksi, voimaantuneeksi. Havaitsen kuinka pitkin salia moni muukin tuntee voimaantuneisuuden niin voimakkaana että nousee seisomaan. Minä yhdyn heihin. Tämän itsevarmuuden voimin minä ja noin kolmannes salin vieraista keräämme tavaramme ja alamme kävellä kohti juhlasalin takaovea. Monet liittyvät seuraamme rohkean esimerkkimme kannustamina.
Todellakin, minä voin poistua kesken luennon. Ihmiset eivät paheksu sitä: monet muutkin halusivat tehdä samoin. Koen itseeni luotavan ihailevia katseita, kuinka uskallan toteuttaa itseäni niinkin rohkeasti. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Tämä tekee minut onnellisemmaksi kuin tuolla tuolilla istuminen.
No hei kiva kun kävitte!
Mike huutaa poistuvan yleisömassan perään. En ole varma onko kommentti tarkoitettu paheksuntana, defenssimekanismina kiusallisen tilanteen edessä vaiko rehellisenä kannustuksena voimaantuneille yksilöille. Voimaantuneisuuden puuskassani oletan jälkimmäisen vaihtoehdon: Mike on pyyteettömän iloinen minun puolestani, kun minun ei tarvitse istua hänen luennollansa.