Kvantti jatkaa myös vuonna 2018 vuoden 2016 speksiarvostelujen sarjaa. Lämmittelyksi arvostelemme marraskuisen Pykälän spexin ensi-illan. Mistä on kyse? Lue taustajuttu!
Latinalainen Amerikka kutkutti vuonna 2017 pääkaupunkiseudun speksikäsikirjoittajien kollektiivista alitajuntaa urakalla. Vuoden viimeinen speksi, Pykälän eli oikeustieteilijöiden spex Kartelli, sijoittuu nykyhetken Meksikon huumesotiin. Tarina on varsin klassinen: poliisi Rafael sekä mafiaperheen nuorin, vielä puhtoinen Maria rakastuvat aivan vahingossa, kun taas toinen poliisi Sanchez osoittautuu lopulta kaksoisagentiksi. Pykälän speksien tapaan hahmoja on miltei kaksikymmentä, ja lavalla nähdäänkin paljon sekä huumesuvun jäseniä että poliisiaseman hahmoja.
Lukuisista hahmoista pysyi helposti kärryillä puvustuksen ja maskeerauksen ansiosta ulkonäönkin perusteella, vaikka miljöö ei tarjonnut mahdollisuuksia kovin mielikuvituksellisiin asuihin. Lavastus jäi kehnohkon etukulman istumapaikan ansiosta arvostelijalta enimmäkseen näkemättä, mutta ainakin kohtausten vaihdokset sujuivat sukkelaan. Tekniikan osalta mentiin Glorian osaavan henkilökunnan voimin, mutta valot toivat biiseihinkin eloa. Tanssijat olivat taitavia, mutta tansseista sinänsä jäi lopulta yllättävänkin vähän mieleen. Bändi oli nykyisen tavanomaisen korkeaa speksilaatua, mutta sanoitukset olivat kovin epätasaisia. Pykälän spexin ylivoimaisesti paras osa-alue oli kuitenkin loistava taustalaulukuoro, ja parhaita kohtauksia a capella -laulun siivittämä katoliseen kirkkoon saapuminen.
Rajallisen kestoisen speksin aikana näin moni hahmo jää pakostakin varsin nopeasti vilahtavaksi karikatyyriksi. Päähenkilötkään eivät kovin paljoa poikenneet ennakkoasetelman antamista odotuksista, mutta rakastavaisten kohtalo kutkutti silti väliajalle mennessä. Karikatyyreissä vuoden takainen mielisairaaladraama onnistui paremmin. Oman alan sisäpiirivitsejä löytyi takavuosien Pykälää vähemmän, mutta etenkin Lakimiesliiton maksettu mainos oli tänäkin vuonna ratkiriemukkainta sisältöä. Omstartit eivät tällä kertaa jääneet erityisesti mieleen hyvässä eikä pahassa, mutta ei tätäkään speksiä katsoessa tylsää tullut.
Tämänkin speksin arvosteli Elsa Mannila, elsa piste mannila ät gmail piste com