Mistä on kyse? Lue taustajuttu!
Eläinlääketieteen kandidaattiyhdistys EKY:n speksin toinen produktio Lupa lomailla toi estradille Takametsän tiedustelupalvelun eläinagentteineen. Tarinan käynnistyessä kokenut mutta kyynistynyt vakooja Tarja (mäyrä) ja hänen nuorempi ja varsin innokas aisaparinsa Jutta (jänis) joutuvat palkattomalle vapaalle epäonnistuttuaan alkushow’na toimineessa kenttäharjoituksessa. Kaksikko suuntaa lomailemaan läheiseen majataloon vain huomatakseen, että henkilökunta on kulissien takana sekaantunut laittomaan pentutehtailuun, jota agentit ovat suorastaan velvoitettuja tutkimaan. Soppaa syventää Tarjan entinen heila, samassa paikassa samaan aikaan niin ikään lomaileva Daniel (koiraeläin), ja lopulta aitoon agenttitrillerityyliin itse tiedustelupalvelun johtaja Mursberg (ilmeisesti mursu) paljastuu yhdeksi pentutehtailuliigan päätekijöistä.
Verrattuna useisiin muihin kevään 2016 spekseihin Lupa lomailla oli varsin kevyt katselukokemus. Tarina ei sivunnut erityisen vakavia teemoja tai ottanut voimakkaasti kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin. Tilannekomiikkaan, fyysiseen näyttelemiseen ja muihin farssielementteihin sekä karikatyyrimäisiin hahmoihin nojannut toteutus erottui speksimassasta ilman muuta edukseen. Kehua täytyy myös uskallusta pitää speksi lyhyenä: ainakin 12.4. näytös kesti väliajankin kanssa alle kaksi tuntia. Kevään kolmetuntisten speksien joukossa tämä tuntui poikkeukselliselta ja ennen kaikkea virkistävältä.
Produktion musiikki oli toteutettu elektronisesti ja soitettiin näytöksissä nauhalta. Käsiohjelmatekstien perusteella ratkaisuun oli ilmeisesti päädytty hankalien välivaiheiden kautta, ja lievästi hätäratkaisulta lopputulos vaikuttikin. Vaikka toteutus oli ammattilaistyötä ja kuulosti taidokkaalta, äänimaisema oli kaikissa kappaleissa liian samanlainen kantaakseen halki koko näytelmän. Tämän takia mikään lauluesityksistä ei jäänyt erityisesti mieleen, ja viimeistään kolmannen kappaleen kohdalla livebändin puute alkoi harmittaa. Onneksi näyttelijöistä monilla oli oma laulunumeronsa, mikä toi hieman vaihtelua musiikkiesityksiin, samoin kuin taustalaulajienkin osuudet.
Tanssit olivat taidokkaita, joskin varsin tyypillisiä speksille. Erityiskehut menevät koreografioille, joissa käytettiin hyväksi lavaan kiinteästi kuulunutta portaikkoa. Samaista portaikkoa hyödynnettiin mainiosti myös erinäisissä kohtauksissa: toisinaan se palveli ihan vain rappusina, ja välillä ylä- ja alatasot toimivat kahtena samanaikaisena tapahtumapaikkana.
EKY:n speksi on nuori, mikä yhdessä pienen tekijämäärän kanssa näkyi lavalla hienoisina hiomattomuuksina esimerkiksi ajoituksissa, dialogissa ja yleisilmeessäkin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä näitä voimakkaampana esityksestä välittyi hyvä henki ja se, että lavalla on kivaa. Viimeistelyyn varmasti kiinnitetään enemmän huomiota kokemuksen karttuessa, mutta vähintään yhtä tärkeää on muistaa jatkossakin, kuinka kepeä ja hauska speksi tehdään. Kyseenalaistan kuitenkin eläinhahmojen mielekkyyden. Niiden käyttö on toki tapa profiloitua, mutta oman opintoalan korostaminen hieman vähäeleisemmin antaisi tyylikkäämmän vaikutelman. Lisäksi Lupa lomailla olisi toiminut aivan yhtä hyvin, vaikka hahmot olisivat olleet ihmisiä, sillä käsikirjoitus ei asettanut hahmoille mitään merkittäviä eläinlajispesifejä vaatimuksia. Eläinhahmojen suurin etu olikin visuaalisen ilmeen rikastuttaminen, sillä maskeeraajien kullekin henkilölle laatimat kasvot olivat toinen toistaan hienompia ja omalta osaltaan elävöittivät katselukokemusta.
Tämän speksin arvosteli vieraileva toimittaja Olli Heikkinen, joka on aiemmin meritoitunut eläinlääketieteen seuraajana mm. toimittamalla aktiivisesti Kvantin eläinlääkäripalstaa vuosina 2010 ja 2011.