Mistä on kyse? Lue taustajuttu!
Kun käy katsomayssa speksejä peräkkäisinä päivinä, kontrastit kasvavat ehkä suuremmiksi kuin muuten olisivatkaan. Käyttiksen speksi ja sen torstain 17.3. esitys oli todella musikaalimainen varsinkin edellisen päivän Metkaan verrattuna, mutta toisaalta melkein yhtä vahvasti hahmojen vetämä.
Käyttiksen speksissä 1960-luvun kerrostalon asukkaat seuraavat kukin huoneissaan kuulentoa, kun koittaa sähkökatko ja radiossa tiedotetaan ydinlaskeumasta. Asukkaiden ei siis auta kuin kokoontua yhdessä kellariin, ja melkein jokainen hahmoista löytää hämärässä jotain käsiteltävää menneisyydestään. Varsinaista päähenkilöä ei tästä speksistä löydy, mutta hyviä hahmoja ja näyttelijöitä sen sijaan riitti. Yksittäistä suosikkia on vaikea nostaa, kun joka hahmosta löytyi syvyyttä ja lava-aikakin jakaantui melko tasaisesti. Omia runojaan kossupullon naukkailun lomassa lausuva Saga oli ehkäpä yksi monipuolisimmista hahmoista, ja vasta toisen puoliajan puolella yllättänyt Marketta oli huikean sähäkkä epäluuloisuudessaan. Juonenkäänteistä löytyi myös aitoja yllätyksiä, vaikka niitä ei ihan loppuratkaisuun asti riittänytkään.
Visuaalinen ilme vei ainakin näin myöhempien vuosikymmenten kasvatin 60-luvun tunnelmaan. Tosin tanssijoiden maskit hiukan ihmetyttivät – mitä he esittivät? Vaihtelevissa koreografioissa ja asuissa riitti silti katsottavaa. Eturivistä käsin lavasteista ainakin pesukone näytti turhan köykäiseltä, mutta kauempaa katsoessa sekin olisi varmaan ollut sopivan näköinen. Teatteri Forumin ilmeisesti kiinteitä portaita osattiin hyödyntää hyvin ja muutenkin välttää turhaa roudaamista, vaikka siltä ei kokonaan vältyttykään. Vaikka Forumin teatterimiljöö ei ihan 60-luvulta olekaan, toi itse teatterisali näytökseen juhlavuutta moneen kolkommanpuoleiseen speksiteatteriin verrattuna.
Ydinlaskeuman alla oli varsinkin edellisen päivän Metkan speksiin verrattuna erittäin musikaalimainen, vaikka hahmovetoinen olikin. Biisit limittyivät saumattomasti tarinaan ja veivät juonta eteenpäin tai kertoivat hahmoista lisää. Erityisen hieno oli kerrostalon asukkaat esitellyt aloitusbiisi, jonka keskellä oli dialogia omstartteineen. Bändi oli erinomainen tavanomaisen hyvään speksitasoonkin verrattuna, sovitukset tiukkoja ja hyviä laulajia löytyi. Varsin näkyvällä paikalla lavan takana koko speksin seisseillä taustalaulajilla oli hyvien ja kuuluvien stemmojen lisäksi jopa pientä koreografiaa, ja heidän puvustamisensa teki lavasta heti näyttävämmän. Sekä laulajat että tanssijat osasivat harjoiteltujen biisien lisäksi myös improvisoida – pesukoneen päällä löytyi hienoa tanssia. Vierustoverini huusi 17.3. näytöksessä ainakin muutamalle omstart-biisille aiheen, ja jälkikäteen vannoi, ettei ollut sopinut näitä etukäteen, vaikka toisinkin olisi voinut lopputuloksesta luulla. Tekniikkakin oli hyvin hereillä omstarttaamaan.
Kaiken kaikkiaan Käyttiksen speksi oli erinomaista viihdettä, ja kaikki osa-alueet pelasivat vähintäänkin hyvin. Suurempaa valittamista on vaikea löytää, ja juoni, bändi, näytteleminen ja hahmot olivat varsin hyviä. Hehkuttaisin tätä varmasti enemmänkin, mutta harmi kyllä Käyttiksen speksistä puuttui vielä tällä kertaa se hyvin vaikeasti yksilöitävä jokin, joka nosti Humanistispeksin ihan omalle tasolleen kevään spekseistä. Tässä seurassa hopea ei kuitenkaan todellakaan ole mikään häpeä!
Toimituksellinen huomio: arvostelijan muista kiireistä johtuen juttu julkaistaan jokseenkin myöhään, mutta arvostelun raakaversio on kirjoitettu heti näytöksen jälkeen. Tämänkin speksin arvosteli Elsa Mannila, elsa piste mannila ät gmail piste com