Categories
Uutinen

Speksikevät 2016: Valtsikan speksi

Mistä ihmeestä on kyse? Tsekkaa taustajuttu!

Valtsikan speksi 2016 oli ajankohtainen: “Yhteistä on vain raja” sijoittuu lähitulevaisuuden kahtiajakautuneeseen Suomeen, jossa Helsingin vapaakaupunki ja Inno-Suomi suhtautuvat toisiinsa pelon ja epäilyksen sekoituksella. Speksi ei kuitenkaan ollut varsinaisen kantaaottava, ellei ääripäiden näyttämistä ärsyttävinä lasketa kannanotoksi. Näyttelijöitä tässä speksissä oli lähemmäs parikymmentä ja hahmoja vielä muutama enemmän, mutta yhtään kovin samaistuttavaa heistä ei löytynyt. Helsingin asukkaista oli tehty räikeisiin hippivaatteisiin pukeutuvia teinejä, ja Inno-Suomen puolelta löytyi enimmäkseen byrokraatteja. Varsinkin helsinkiläisten huutavanpuoleinen puhetyyli kävi itselleni näytöksen loppua kohti varsin rasittavaksi. Tämä lienee ollut aivan tietoinen valinta, ei ääripäiden varmasti ollut tarkoituskaan olla samaistuttavia.

Vaikka hahmot melko yksipuolisia olivatkin, vaikkapa Frankensteinin näköinen vartija apureineen ja ranskalainen kotiapulainen olivat hauskaa katseltavaa, ja Sikuriina oli varsin vakuuttava Inno-Suomen diktaattori. Alkupuolen Inno-Suomen tehdastyöläisiä olisi voinut katsella enemmänkin. Varsinkin päähenkilö kuitenkin Jesseltä olisin kaivannut enemmän aloitekykyä tai edes mielipiteitä ongelmiin ajautumisen lisäksi.

Speksin aloittaminen taustakankaalle heijastetulla livekuvalla oli varsin näppärä idea, ja erityisesti etukäteen kuvatut videopätkät roudauksien aikana vakuuttivat. Taustakangasta olisi voinut hyödyntää enemmänkin, sillä nyt Pop- ja jazz -konservatorion suuri ja korkea lava oli varsin tyhjän oloinen. Tehdassalin koneiden toteuttaminen tanssijavoimin oli hauska oivallus, ja Inno-Suomen toimistotyöläisten rullaluistinjalkineet vasta olivat viehättäviä.

Parhaimmillaan Valtsikan speksi oli kuitenkin toisen puoliajan joukkokohtauksissa ja erityisesti ensimmäisen puoliajan päättäneessä kuulustelukohtauksissa. Vanginvartijoiden ulkoinen olemus ja kahden sellin välillä vuorottelu valojen avulla sai kaivattua draamaa näyttämölle, ja varsinkin loppukohtauksen väkimäärä oli varsin vaikuttava.

Tämänkin speksin arvosteli Elsa Mannila, elsa piste mannila ät gmail piste com