Vuosijuhlia on kutsuttu puhemaratoniksi. Tämä johtuu puheiden suuresta määrästä. Seuraavassa käymme läpi yleisimpiä vuosijuhlilla kuultavia puheenvuoroja, mutta sitä ennen voimme vielä pohtia hyvän vuosijuhlapuheen luonnetta.
Vuosijuhlapuheella on usein jokin tietty funktio, ja tietyt retoriset keinot tämän aikaansaamiseen. Hyvä puhe on helposti lähestyttävä ja koskettaa suurta osaa ihmisistä. Hyvä kesto puheelle on noin nollasta kahdeksaan minuuttia, ja tätä pidemmät puheet saattavat vaatia harjoittelua ja tehokeinoja sellonsoitosta kosintaan pitääkseen yleisön mielenkiinnon yllä. Puheen tulisi myös olla hauska ja ajatuksiaherättävä.
Erilaisia vuosijuhlilla kuultavia puheenvuoroja ovat:
Vessat ovat tuolla -puhe
Aluksi vuosijuhlavastaava saapuu tyypillisesti lavalle hieman kiusaantuneen “mitä teen täällä” -ilmeen kanssa kertomaan juhlakansalle juhlatoimikunnan suuresta panoksesta juhliin, toivomuksesta viettää kaunis juhlahetki ja mahdollisista tilan erityistarpeista, kuten ehdottomasta kiellosta sytyttää 150-vuotias aulamaalaus palamaan. Useimmiten puheen sisällön ajatuksiaherättävän osan voikin tiivistää saniteettitilojen sijaintiin vuosijuhlavastaavan käden osoittamassa suunnassa.
Kilta on olemassa -puhe
Puheenjohtajan “miksi minunkin pitää puhua lahjojen annon jälkeen” -puhe killalle parhaimmillaan nostaa esiin killan vuoden upeimmat saavutukset, pohtii miten kilta tai kiltalaisuus on kehittynyt 5-10 vuoden aikaskaalalla ja visioi mihin suuntaan kilta, kiltalaiset tai vaikkapa koko tieteenala tulevaisuudessa voisivat mennä. Puhe voi innostaa kiltalaisia tekemään huikeita juttuja killan eteen tai linjata vahvasti kaikkien kiltalaisten olevan tärkeitä opintomenestyksestä huolimatta. Tai sitten päätyä lukemaan kuivakkaalla äänellä ranskalaisin viivoin listan killan viime vuoden tapahtumista ja todeta tänäkin vuonna menon olevan melko samanlaista.
Maksoimme sitten tästäkin -puhe
Juhlien pääsponsorin “mekin olemme olemassa” -puhe sitoo parhaimmillaan killan ja alumnin toiminnan yhteen, antaa näkövinkkeliä siihen, miten opiskeluajan jälkeenkin kiltatoiminnassa tutuksi tulleet henkilöt, yhteisö ja ammattitaito ovat olleet tärkeä osa ihmisen elämää, muistelee hauskoja tempauksia opiskeluajalta ja kertoo hyviä sotatarinoita siitä, miten juuri nämä neuvot ovat totisesti olleet tarpeen työellämässäkin. Puheessa voidaan myös todeta, kuinka toimialalla on ennennäkemätön noususuhdanne ja teknologinen tilanne ja kaikki halukkaat rekrytään, koska tuotteiden kysyntä on aivan hillittömissä sfääreissä. Aika moni lienee kuitenkin kuullut kuinka suurehkossa suomalaisessa pörssiyhtiössä on kesätyöhaku auki ja aina kannattaa yrittää, vaikka mielenkiintoa ei olisikaan.
Lukkarit
Sinänsä nurinkurisesti puheosuuteen ei useinkaan mielletä henkilöitä, jotka puhuvat vuosijuhlien aikana eniten. Lukkareillakin on vuosijuhlilla funktio, jota ei mielestäni pitäisi pelkistää viinantyrkyttämiseen tai sääntömääräiseen seremoniointiin saati kurinpitoon: lukkarien tehtävänä on kuunnella yleisöä ja pyrkiä varmistamaan, että kaikilla illan vierailla olisi mukava ja paikallekuuluva tunne. Helpoiten tämän saa ryssittyä laittamalla läsyyn 27:n tarkkaanvalitun kappaleen sijaan viitisenkymmentä iskelmää, nillittämällä liian tiukalla kädellä pikkuseikoista ja pyhistä pelisäännöistä ja pitämällä viisiminuuttisia monologeja vuosijuhlavastaavan itkiessä aikatauluunsa. Toisaalta liian väljä laulutahti saattaa saada kutsuvieraspöydän toisilleen tuntemattomat henkilöt lyömään haarukalla käteensä mieluummin kuin jatkamaan kiusaantunutta small talkia.
Ruusupuhe
Illan väsyneimmässä ja tunteikkaimmassa vaiheessa pidettävän ruusupuheen pitäisi olla se tunteikkain, ei väsynein. Kuitenkin puhe on todennäköisesti se vaikein kirjoittaa kliseitä välttäen ja ennenkokemattomia tunteita herättäen. Tyypillisesti puhe kuvaa puhujan rakkautta jotain asiaa tai yksittäistä henkilöä kohtaan, on liikuttava ja kuitenkin hauska samaan aikaan (nähtävästi erään HY:n ainejärjestön vuosijuhlilla kuultu 20-minuuttinen puhe suomalaiselle jo lakkautetulle automerkille johtui väärinymmärryksestä). (Toimittajan käsityksen mukaan) pitkään ainoa formaatti tästä puheesta teekkaripiireissä oli puhe naiselle, joka on jopa tietyllä tavalla muoti-ilmiömäisesti pyritty viimeisen viiden vuoden aikana tarjoamaan jossain uudessa muodossa vuosijuhlaväelle. Lyhyesti kaavamainen puhe naiselle menee jotakuinkin näin:
“Nainen, olet mysteeri,
Ensiksi tutustuin sinuun äitinäni
Edes lastentarhassa en ymmärtänyt sinua
Sitten aloitkin kiinnostaa hehheh
Nyt olenkin asunut kanssasi jo vuosia enkä vieläkään ymmärrä sinua
-kolme minuuttia hiprakkahauskaa oman alan jargon-vitsailua naisten ja kemiallisten reaktioiden yhtenevästä luonteesta-”
Uusina versioina on vuosijuhlilla ainakin kuultu naisen puhe naiselle, homomiehen puhe naiselle, puhe sukupuolelle, puhe teekkariudelle, puhe kiltalaiselle, puhe toiselle naiselle sekä koko puheen korvaava burlesque-esitys, jossa lavalla oli siivoava mies ja päällekäyvä pölynimuri. Lienee sopivaa jättää kuulijan tilannetajun varaan päätellä, mitkä puheet olivat onnistuneita ja mitkä eivät niinkään.
Tulisiko ruusupuhe osoittaa yksittäiselle henkilölle? Toimittajan aiemman suosituksen mukaan: “Toki voit näin tehdä, mutta varmista tällöin, että kaikki salissa itkevät.” Tässä on onnistuttukin, ja näin toteutettuna puhe on ollut äärimmäisen kaunis.