Kategoriat
Uutinen

Vieraskynä: Oodi ja Pride-viikko

Aina silloin tällöin on hyvä muistaa, että ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Niin myös asianmukainen henkilötietojen käsittely. Asioista kiinnostunut Kvantin vanhempi toimittaja avasi Aalto-yliopiston opintotietorekisteri Oodin rekisteriselosteen ja nykyaikaiseen kohahduskulttuuriin sopivasti pöyristyi sekä tuohtui. Nopea tarkastelu nosti esille seuraavia seikkoja:

Miksi rekisteriselosteessa viitataan vanhentuneeseen lakipykälään?

Ensinnäkin Oodi perustelee olemassaoloaan lailla opiskelijavalintarekisteristä, korkeakoulujen valtakunnallisesta tietovarannosta ja ylioppilastutkintorekisteristä. Laki on kumottu ja korvattu jo vuonna 2017 lailla valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä. Ei sillä, lakien pääsääntöinen sisältö on pysynyt ennallaan, mutta tällaiset virheet esimerkiksi harjoitusraportissa saisivat satikutia vanhemmalta assistentilta.

Miksi Oodi tietää syntymäaikani?

Oodin rekisteriseloste ei määrittele kerättäväksi perustiedoksi syntymäaikaa. Kuitenkin tieto lävähtää silmille heti ensimmäisenä asiana perustietojen esiintullessa. Nyt on jo vähän nolompi virhe: se, että suomalaisen henkilön henkilötunnuksesta saa syntymäajan melko vähätöisesti esille, ei lähtökohtaisesti oikeuta sitä kirjoittamaan auki. Henkilöt, joilla ei ole suomalaista henkilötunnusta, luovuttavat varmaan myös tämän tiedon rekisteriin.

Välihuomiona rekisteriselosteessa on kiusallisesti kirjoitusvirheitä: “Oodi palvelussa”, “Aaltoyliopistoksi”, “Aalto-ylipiston”. Aalto-ylipisto kuulostaa lähinnä edistyneeltä ompelutekniikalta.

“Perustietojen muutos opiskelijan omalla ilmoituksella”- käytännössä sukupuolitiedon muuttaminen vaatii byrokratiasotkua

Valistunut henkilö tietänee, että hallintosukupuoli ei kaikilla vastaa henkilön sukupuoli-identiteettiä. Olisi kaikkien kannalta helpompaa, jos sukupuoli olisi vaihdettavissa “omalla ilmoituksella”, kuten rekisteriselosteessa on määritelty. Onko kuitenkaan näin? No ei tietenkään, vaan nopealla kyselyllä transihmiset ovat kokeneet todella takkuavaksi prosessiksi koittaa vääntää hallintosihteerien kanssa, josko nimen ja sukupuolen muuttaminen tietoihin onnistuisi. Välillä nimen on saanut muuttaa jouhevasti, välillä sähköposti on kuulemma ollut mahdotonta vaihtaa, ja toisinaan mikään ei ole sujunut. Nähtävästi sukupuolitiedon korjaaminen on kuitenkin yleensä tuomittu mahdottomaksi ilman virallista valtion todistusta, jonka saaminen edellyttää vuosia kestävää lääketieteellis-hallinnollista selvittelyä ja säätämistä. Muunsukupuoliset eivät ole kai uskoneet sukupuolitiedon muuttamisen “muuksi” olevan edes mahdollista.

Hallintosukupuoli on esimerkki henkilötiedosta, joka on hirvittävän helppo kerätä varmuuden vuoksi, vaikka sen hyödyntämistarpeet eivät olisikaan ilmeisiä. Oodinkin ylläpito lähes varmasti perustelee tietoa jollain epämääräisellä viittauksella (vanhentuneisiin) lakipykäliin ja sen “helppoudella” tilastointitarkoituksiin. Nykyinen lakipykälä valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä vaatii kuitenkin keräämään sukupuolitiedon vain ylioppilastutkintorekisteriin. Opiskelijavalintarekisteriin tieto “voidaan tallentaa” viideksi vuodeksi opiskelupaikan saannista, ja yliopistojen tietovarantoihin tätä tietoa ei ole erikseen vaadittu kerättävän.

Siinä missä kaupalliset toimijat voivat rahastaa laittamalla sateenkaaritarroja tuotteisiin ja syrjiä vähemmistötyöntekijöitään, julkisilla toimijoilla on kaikki mahdollisuus piiloutua vanhentuneiden tietojärjestelmien ja epämääräisen byrokratiaviidakon taakse juhlimaan diversiteettiä. Vaikka binäärisen hallintosukupuolen kerääminen olisi “helppoa” ja “luotettavaa”, ei se kuitenkaan ole vähemmistöstressistä kärsivälle hallintoalamaiselle mieleinen ratkaisu. Kun perustieteiden korkeakoulu julkaisi yhdenvertaisuusrahaston, josta saisi hakea jopa 5000 euron tukia yhdenvertaisuustapahtumien järjestämiseen, kysyikin muutama opiskelija, olisiko kuitenkin hallinnon kuntoonlaitto olennaisempaa.

Kannattaa hakea. Translipun värit ovat muuten väärinpäin.

Yhdenvertaisuus ei ole pöhinäseminaareja ja pride-viikkoa, vaan raakaa byrokratiaa. Selosteesta löytymättömän syntymäaika-kentän sijaan Oodiin voisi liittää kentän kutsumanimi, joka toimitettaisiin opettajalle kurssin alussa hallintoetunimen sijaan. Tilastojen kannalta olisi varmaankin mielekkäämpää tietää, miten binääristen sukupuolten ulkopuolelle identifioituvat henkilöt pärjäävät opinnoissaan sen sijaan, että tunkataan nämä mielivaltaisesti miehiksi ja naisiksi. Todennäköisesti heikommin kuin vähemmistöihin kuulumattomat, kun pitää tällaiseenkin hallintovääntöön käyttää aikaa.

Näin pride-viikon kunniaksi sopii kysyäkin, kerääkö yliopisto tietoa opiskelijoidensa sukupuolesta ilman asiallista käyttötarkoitusta, ja miksei perustietojen vaihtaminen omalla ilmoituksella onnistu niin kuin pitäisi. Ylipäänsä Aalto voisi vähintäänkin vilkaista legacy-järjestelmiensä rekisteriselosteita aika ajoin.

Juttua päivitetty 2.10.2020.

Aalto-yliopiston provosti Kristiina Mäkelä kommentoi asiaa seuraavasti.

“Kiitos Kvantti-lehden toimitukselle siitä, että nostitte tärkeän asian esiin. Olemme sitoutuneet kehittämään opiskelijoiden tietoja hallinnoivia järjestelmiä transihmiset paremmin huomioivaksi. Oodi-järjestelmässä sukupuolivaihtoehtojen valikko on valitettavasti binäärinen, ja kutsumanimen muuttaminen on turhan vaikeaa opiskelijalle.

Oppilasjärjestelmät eivät ole yksin Aallon hallinnassa, vaan korkeakoulujen yhteisiä. Niiden muuttamiseen tarvitsemme yhteisen päätöksen. Oodi-järjestelmä on korvautumassa pian Sisu-järjestelmällä, ja olemmekin vieneet Aalto-yliopiston viestin Sisu-järjestelmäkehitykselle siitä, että toivomme järjestelmän mahdollistavan kutsumanimen sujuvan lisäämisen, ja sisältävän kolmannen sukupuolivaihtoehdon valinnan.

Miksi sitten seuraamme sukupuolta yleisesti? Meistä on tärkeää ymmärtää, millaisia sukupuolijakaumia eri aloilla on, jotta voimme tarvittaessa pyrkiä parantamaan mahdollisuuksia aliedustetuille sukupuolille päästä tietyn alan pariin. Teemme paljon töitä monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden edistämiseen rakenteissa ja käytännöissä. Olemme vasta matkalla, ja kehitystyö on kesken. Toivotamme jatkossakin tervetulleeksi kaiken palautteen, joka auttaa meitä parantamaan koko yhteisön hyvinvointia.”