Speksikevät 2016: Metkan speksi

Mistä on kyse? Tsekkaa taustajuttu!

Metkan (eli Metropolia-ammattikorkeakoulun) speksi on ainakin tämän kevään speksiaiheissa poikkeuksellinen: se sijoittuu vain ja ainoastaan pääkaupunkiseudun nykyhetkeen, ja kaikki hahmot ovat melko tavallisia ihmisiä. Päähenkilö Katri, rahapulainen opiskelija, joutuu etsimään uusia tulonlähteitä, päätyy halaamaan palkkaa vastaan, ja joutuu kohtaamaan läheisyydenkammonsa. Esitystä kannattelivat hahmot, toimiva dialogi ja tasaisen erinomaiset näyttelijät. Juonen kaari toimi, ja hahmojen välillä oli hauskoja yhteyksiä. Vaikkapa Katrin yhden yön tapaus Petteri ensimmäisestä kohtauksesta löysi vielä hoitamaan Katria ja lopulta kaverin kainaloon. Ja kyllähän onnellinen loppu speksiin kuuluu, vaikka vähän ennalta-arvattava olisikin. (Mutta tekisikö joku joskus oikean tragedian?)

Vaikka hahmot, kuten naiivin romanttinen Saaralotta tai oman elämänsä hopeamitalisti Johnny, karikatyyrejä olivatkin, oikeastaan joka hahmosta löytyi syvyyttä ja samaistuttavaakin. Dialogi kulki, omstartteja lähti, mutta ne eivät kuitenkaan rikkoneet juonta liikaa. Erityisesti kiinnyin Katrin lisäksi hänen ystäväänsä Amandaan — mikäköhän hänet oli ajanut ratkaisuihinsa? Sivuhahmojenkin taustoista oli hauska lukea käsiohjelmasta: “Vapaa-ajallaan Selma harrastaa Pet Rescue Sagan pelaamista (level 730).” Tietysti tarinan sijoittaminen nykyhetkeen ja -maailmaan helpottaa siinä, että miljöötä ei tarvitse (yrittää) selittää yleisölle.

Hahmovetoisuus näkyi myös muissa osa-alueissa, eikä mitään suurta show’ta ollut lähdettykään tekemään. Puvustus ja maskeeraus toimivat hyvin hahmoja luoden, vaikka tällaisessa aihepiirissä ei tietysti pääse toteuttamaan mitään kovin villiä. Samoin lavasteet olivat varsin tavallisia mutta kelvollisia, mutta ehkä vähemmälläkin tavaralla olisi selvinnyt Glorian lavalla. Kohtausten välistä roudausta oli turhan paljon, vaikka bändin roudausjazz olikin ammattitaitoista. Onneksi sekä lavastajat, tekniikka että bändi olivat hereillä omstarttaaman niin roudatessa kuin näytelmän aikanakin, ja ainakin keskiviikon 16.3. yleisö huusikin omstartteja ahkerasti heti speksin alusta alkaen. Esityksen koko pituus jäi väliaikoineen silti alle kolmeen tuntiin, mikä oli varsin sopiva mitta tälle speksille. Biiseistä erityisesti jäivät mieleen Amandan näyttelijän lauluääni, muuten näyttelijät veivät show’n varsinaisten show-elementtien nenän edestä.

Vaikka vähän jäin kaipaamaan suurta draamaa tai edes lohikäärmeitä, Metkan speksi oli virkistävä poikkeus teatterimaisuudessaan. Tämäkin toimii, ei speksiproduktion välttämättä tarvitse tavoitella näyttävintä mahdollista maailmanloppua. Erityiskiitos kevään parhaasta “speksissä on tapana huutaa omstart, harjoitellaanpa!” -spiikistä. Yleisön omstartin jälkeen lavalle nimittäin ilmaantui toinen, häkellyttävän samannäköinen mies jatkamaan spiikkiä!

Tämänkin speksin arvosteli Elsa Mannila, elsa piste mannila ät gmail piste com