Speksivuosi 2016: Fysikalen

Mistä on kyse? Lue taustajuttu!

Speksiperinne on rantautunut Suomeen Ruotsista, ja Tukholman Kungliga Tekniska Högskolanin fyysikoiden Fysikalen onkin käynyt vierailemassa Suomessa jo vuodesta 1988 aina kahden vuoden välein. 90-luvulla yleisöä kuulemma riitti sata tai parisataa Savoy-teatteriin asti. Kotimaisen speksitarjonnan monipuolistuttua huomattavasti 2000-luvulla oli vuoden 2016 marraskuussa vierailua katsomassa vain nelisenkymmentä lipun ostanutta, vaikka esitys oli tällä kertaa jopa tekstitetty englanniksi. Kokonaan englanniksikin kääntämistä on kuulemma harkittu, mutta tekstien ja aktiivisesti unohdetun kouluruotsin avulla speksistä pystyi kyllä nauttimaan ongelmitta. Harmittavan vähälukuinen yleisö ei kuitenkaan osannut omstartata kovin paljoa, ruotsalainen speksi ”aidolla” yleisöllä olisi vielä varmasti erilainen kokemus.

Vuoden 2016 Fysikalen Shelley perustui ruotsalaiseen tapaan todellisiin tapahtumiin eli Frankensteinin kirjoittajan Mary ja Percy Shelleyn vierailuun lordi Byronin luona Sveitsissä. Huonon sään takia sisään jumittuneet kirjailijat alkavat kertoa toisilleen kauhukertomuksia, jotka yleisö näkee näyteltyinä. Vähitellen toden ja useamman tarinan välinen raja hämärtyy synkkää lopputulosta kohti. Speksin metatasot ja siirtymät niiden välillä toimivat hienosti. Kauhutarinoiden hahmoille oli omat näyttelijänsä, jotka oli kuitenkin puettu itse kirjailijoiden tyyliin, hahmot kun kovasti muistuttivat heitä. Käsikirjoitus taisikin olla ylivoimaisesti kunnianhimoisin näkemistäni spekseistä, eikä tämä ole moite. Yleisö tosin hämmentyi pahemman kerran toisen väliajan kohdalla, speksi kun olisi periaatteessa voinut loppua jo silloin.  Dialogikin vakuutti: suomalaisiin spekseihin verrattuna erilaista oli ainakin paikoin repliikkikaupalla jatkuva ruotsinkielinen riimittely, ja sanaleikkejä riitti enemmän kuin arvostelijan ruotsintaitoa.

Varsinkin kirjailijoiden avatarien näyttelijät kauhutarinoiden sisällä osasivat näppärästi muuntautua hiukan erityyppisiin rooleihin. Puvut ja maskeeraus vakuuttivat luoden sopivasti samanlaisia mutta kuitenkin erinäköisiä hahmoja, ja visuaalinen ilme oli kauttaaltaan näyttävän 1800-luvun oloinen. Hauskana yksityiskohtana käsiohjelmasta löytyy hahmoja esittävät paperinuket. Musiikkinumeroita mahtui kolmeen ja puoleen tuntiin runsaasti. Kuulemma jousisektionsa Ruotsiin jättänyt bändi suoriutui joka tapauksessa mallikkaasti, vaikka laulajissa olikin pientä epätasaisuutta. Matinkylän monitoimitalo eli pieni ja vieras teatteri ei sekään aiheuttanut kummempia ongelmia.

Fysikalenia on pienten speksikulttuurierojenkin takia hankala verrata suoraan suomalaisiin spekseihin, mutta jotain kertoo se, että tylsää ei tullut kielestä huolimattakaan. Produktion ammattitaito näkyy joka osa-alueessa ja kunnianhimon puutteesta ei voi syyttää. Toivon mukaan Fysikalen tulee Fyysikkospeksin vieraaksi seuraavankin produktionsa kanssa ja paikalle löytäisi hiukan runsaslukuisempi yleisö!